Yli meni, että hurahti. Tämän viikon lopulla pääsen yliaikaiskontrolliin jos mitään ei tapahdu. Tiedän miten saada supistuksia aikaan, mutta ilmeisesti kaveri ei tiedä miten edetä siitä. Nytkin on supistellut, heikosti kylläkin, jo 12 tuntia, mutta ne eivät ole vahvistuneet riittävästi synnytykseen asti. Joka aamu LA:n jälkeen olen pettynyt, kun mitään ei ole tapahtunut. Joka päivä tulee hetki jolloin kiehahtaa tämän odottelun takia. Olenkin nauranut, että tämän on pakko olla poika. Mieheni perheen miehet ovat aina myöhässä ja nostattavat sen vuoksi verenpainettani ja saavat minut raivoihin. Ja jos totta puhutaan ei heidän suuntavaistokaan taida aina olla parasta A-luokkaa. Hah!
Tilannetta helpottaa, jos on mukavaa tekemistä. Eli ei kannata lopettaa elämistä ja vaipua kotisohvalle odottamaan, sillä silloin odottavan aika on pisimmillään. Takana on ihana viikonloppu perheen kanssa ja edessä uusi viikko, jonka kohokohtana pidän Helsinki päivää. Olen päättänyt keskittyä siihen ja unohtaa oman odotukseni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti