Vauva vai vampyyri?

"Imetys on ihanaa!", "Imettäessä äiti ja lapsi kokevat erityistä yhteyttä!", "imetys lähentää äiti-lapsi-suhdetta"... Tässä muutamia kommentteja mitä saa kuulla/lukea imettämisestä eritahoilta. No, nyt olen imettänyt reilut kaksi viikkoa ja voin sanoa, että imettäminen on "ihan OK", se on helppo tapa ruokkia lapsi steriilisti ja se on nopeaa. Mutta viime viikolla, jos minulta olisi kysytty asiasta olisin sanonut sen olevan "Pers...stä". Jokainen imetys kerta alkoi sillä, että ensin tartuin pinnasängyn pinnaan kiinni tai vastaavasti tyynyn kulmaan, annoin tissi Pampulalle ja sen jälkeen huusin hiljaa mielessäni

" Helve...in, helve..in, Helvet..i".

Että niin kivaa se oli!!

Ensimmäisten päivien (eli viikon) ajan imetys tuntui siltä kuin joku yrittäisi repiä nännit irti ilman puudutusta. Vampyyri imemässä vertaja (sitäkin ehditiin nähdä). Kipu kyllä helpotti ensimmäisten 15 sekunin jälkeen, mutta alku oli yhtä helvettiä. Aloin jo pelkäämään ettei tästä hommasta ei tule mitään, mutta nyt se alkaa sujumaan. Tavoitteeni on ainakin neljä kuukautta, mutta puoleen vuoteen mennään jos ei tule mutkia matkaan. Pentu oli erilainen syöjä kuin Pampula. Pentu oppi homman heti, oli nopea ja hänelle oli ihan sama tuleeko ruoka pullosta vai tissistä kun sitä vain tuli tarpeeksi. Pampula taas joutui harjoittelemaan asentoa, hän on selkeästi tissin perään ja pullo menee vain jos on pakko ja  hän on Haaveilija. Ainut mikä näitä pentuja yhdistää on ruoka rytmi eli 3-4 tunnin välein on laitettava tarjoilu pystyyn. Ei paha, olen kuullut, että jotkut vauvat syö kahden tunnin välein. Joten haaveilkoon vaan, kunhan antaa emon nukkua näin hyvin kuin tähän asti.