Matt.28:18-20

Viime lauantaina Pampula sain virallisen nimensä ja kasteen. Hänet kastettiin kotiseurakuntamme kirkossa, joka näkyy omalta parvekkeeltamme ja sen jälkeen joimme kahvit seurakuntasalissa. Sanonta sanoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on Pampulallakin. Hän sai kolme etunimeä perheemme naisten tyyliin ja rinnalla tuli kulkemaan neljä kummia. Vaikka valittelinkin, että kummien valinta on vaikeaa ei se ollut. Itsestäänselvää se meille oli, mutta eihän sitä voi tietää suostuvatko he ottaamaan tehtävän vastaan. No, tällä kertaa kaikki vastasivat kyllä ja olivat iloisia tehtävästään.

 

 

Halusimme kastejuhlasta juhlavan, mutta henkilökohtaisen. Vaikka kaste toimitettiin kirkossa, tunnelma oli mielestämme intiimi. Paikalla olivat kaksi kummia, isovanhemmat yhtä lukuunottamatta, setä perheineen ja liuta ystäviä. Pappina toimi tuttu, oman seurakuntamme nuorisopastori. Olisimme halunneet hänet Pennun kastepapiksi kaksi vuotta sitten, mutta valitettavasti hän ei päässyt silloin paikalle. Minä, toinen kummeista ja mummi luimme itsekirjoitetut esirukoukset, setä katkelman raamatusta ja yhdessä laulettiin pari virttä (492 ja 503).
Nätti ja meidän näköinen tapahtuma.

 

 

Kasteen jälkeen oli ihana istua alas sukulaisten ja ystävien kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Alku meni seurakuntasalilla ja ilta Kalastajatorpalla. Päivä päättyi meidän osalta kotiin saapumiseen puoli kymmenen aikaan, mutta tiedän eräiden jatkaneen aina aamutunneille asti. (Upeaa!)



Mummin pyynnöstä ja ystävän lupauduttua lennosta soittamaan
 laulettiin kaikille tuttu Suvivirsi ennen kahvittelua

 

 

 





 

Ihana päivä, mahtava viikonloppu!

 

(Emosudelta lähti 1,5 kg painoa näissä juhissä. Ei paha. Jos juhliminen laihduttaa, niin eikö silloin kannata jatkaa juhlimista?)