Antiikkia ja humpuukkia

Pampula sai erikoisen lahjan kummiltaan, kuolinpesän. Hänen kummi asuu Saksassa ja hänellä on ollut vanhempiensa kuolinpesä varastossa täällä Suomessa. Nyt oli aika päästä eroon tavaroista ja hän antoi ne Pampulalle. Tarkoituksena on, että äiti myy tavarat ja laittaa rahat Pampulan tilille. "Saaliiseen" kuuluu huonekaluja, astioita, taidetta ja kaikkea pientä sälää mitä elämän varrella mukaan kertyy. Kaupanteko on aloitettu ja pieni kiva pesämunanalku on jo saatu... Katsotaan miten ja mihin mennessä kaikesta on päästy eroon. Varmaan ensi vuonna kirpparilla menee loput ennen hyväntekeväisyyttä.

 

 

 

 

Emon hemmottelua...

Reilu viikko sitten pääsin viettämään emon virkistyspäivää. Ajatuksena oli hemmotella vatsaa, kroppaa ja päätä. Tarkoituksena oli nauttia brunssi ystävän kanssa, käydä hemmotteluhoidossa ja ottaa aikaa itselle. Brunssi paikaksi valikoitui Ravintola Sunn. Tarjonta oli suppea, mutta erittäin laadukas. Koska ruokavalioni on rajoittunut eri allergioiden takia, olin hieman huolissani lähteekö nälkä. Keittiö kuitenkin teki minulle oman salaatin ja jälkiruuan. Talon oma sorbetti oli parasta sorbettia mitä olen koskaan maistanut. Palvelu oli erinomaista ja seura mahtavaa. Peukutan!

Kun vatsa oli hoidettu oli aika hemmotella ruumista.  En voinut käyttää joululahjaani odotusaikanani, joten nyt oli sen aika. Rehellisesti sanottuna muu ajankohta ei olisi voinut olla täydellisempi. Isäsusi antoi joululahjaksi Thann span Oriental Respite hoidon. Se sisälsi kaksi tuntia hierontaa ja hiljaisuutta, rentoutusta koko vartalolle ja kotiäidin ollessa kyseessä myös hermoille. Olin sen kaksi tuntia kuin taivaassa ja haaveenani on palata tuonne heti kun aika ja raha taas kohtaavat.

Hieronnan jälkeen suunnitelmissani oli ottaa kirja käteen ja istua lasilliselle lempiravintolaani, mutta toisin kävi. Laumani oli tullut lähettyville ja ajattelin käydä moikkaamassa heitä ja ehkäpä imettää Pampula. Tapasin heidät Stokkan lastenhoitohuoneen edessä ja jokaisen ilme oli vakava. Pampula oli oksentanut!! Näin meille paljastui, että hän ei voi syödä soijapohjaisiakorvikkeita.

Loppu onkin historiaa. Puhdistin isäsuden paidan oksennuksesta, ruokin Pampulan ja annoin hellyyttä Pennulle. Hetken aikaa ehdin olla villi, vapaa ja ihminen, mutta todellisuus löi vasten kavoja. Olen ÄITI 24/7, tehtäväni on palvella muita. Sinne rintamaidon, oksennuksen ja kakkavaippojen tuoksuun hävisi voimani lähteä minnekään muualle kuin kotipesään...

Voihan näppylä...

Jokainen äiti tietää kuinka heikko äidin sydän oikeasti on. Se murtuu joka kerta kun omalla pennulla on paha olla. Kesälomamme ehkä kauhein tilanne oli, kun Pampulalle alkoi tulla pilkkuja jotka lisääntyivät ja lisääntyivät. Ensin oli pieniä näppylöitä käsissä ja reisissä. Sitten yhdessä yössä maha muuttui kirjavaksi ja koko pentu näytti turvonneelta näppylältä. Ne olivat punaisia ja sirppimäisiä, osin jopa todella isoja läikkiä. Ensin ajattelin, että mäkärät olivat päässeet laumana hänen kimpuunsa, mutta pian minua alkoi epäilyttämään. Öisin näppylöitä tuli lisää ja ne kasvoivat, lopulta hän oli lähes kokonaan niiden peitossa. Yritin puhua muille huolestani, mutta kaikki ympärillä olijat sanoivat niiden olevan normaaleja vauvanäppyjä.

Kolme päivää oireiden alkamisen jälkeen äidinvaisto käski menemään terveyskeskukseen. Tapasimme ensin neuvolan terveydenhoitajan joka ohjasi meidät lääkärille joka lähetti meidät keskusairaalan Lasten- ja nuortenpolille. Siellä ensimmäinen tapaamamme lääkäri jatkoi samaa virttä kuin edeltäjänsä "Mitähän tämä olisi? En ole ennen nähnyt tällaista, hmmm?!". Onneksi lopulta pääsimme tapaamaan erikoislääkäri joka epäili kyseessä olevan maitoallergia. Ja hän oli oikeassa!!

Nyt elämme täysimetyksen puitteissa ja virallisiin testeihin, joiden myötä saamme Kelakorvauksen korvikkeista, menemme kun Pampula juo 4-6 dl vuorokaudessa muuta maitoa. Testi tehdään altistamalla ja odotan sitä kauhulla. Tällä hetkellä Emo ei voi nauttia palaakaan juustoa tai suklaata ja tiukkaa tekee. Korvikkeen käyttö vähän tökkii jo hintansakin puolesta. Erikoiskorviketta saa vain apteekista ja ainut purkki mitä on tarjolla maksaa noin 45-55 €. Sillä purkilla Pampula eläisi kuukauden, mutta imetän pääsääntöisesti. Me käyttäisimme sitä vain satunnaisesti ja tuote säilyy avattuna vain neljä viikkoa, joten...

Näillä eväillä mennään, vaikka emosta välillä tuntuukin, ettei hänellä ole elämää!!!

(PS. Jos joku ei kestä julkisilla paikoilla imettämistä niin pysyköön poissa seurastani!!)

Ensiaskeleita

Pampula sai nämä tosi makeat tennari kastelahjaksi. Näillä on hyvä opetella kävelemään.

Pentu otti ensiaskeleet kaksi päivää sen jälkeenkun täytti kahdeksan kuukautta. Jännityksellä odotan milloin Pampula löytää tassut allensa.Yhtä jäntevältä Pampulakin tuntuu, joten kaikki edellytykset ovat olemassa.

Money, money, money...

Nyt on avattu säästötili Pampulalle ja syksyllä laitetaan jonkinlainen vakuutussäästö pystyyn. Molemmille pennuista olisi tarkoitus säästää pesämunat jotka he saavat sitten täysi-ikäisinä käyttöönsä. Siis siinä tapauksessa, että he ovat vastuuntuntoisia rahankäyttäjiä ja siitähän päättää Emo...

Haluamme opettaa pennuille rahan arvon ja säästäväisyyden pienestä pitäen. Molemilla on omat säästölippaansa joihin säästetään yhdessä. Pentu täyttää omaansa välillä vähän liiankin innokkaasti. Pentu sai säästölippaansa pankista, kilpailijan pankista. Valitettavasti oma pankkimme ei tarjoa enää niitä uusille lapsiasiakkaille (iiiiiso miinus heille!!!). Pampula sai omansa kastelahjaksi kummeiltaan. Se on muotoilija Eero Aarnion Planille suunnittelema design-säästölipas.

Nyt vain pitäisi muistaa täyttää niitä molempia eikä vain isomman lipasta. Vaikka pienempi ei vielä ymmärrä asiaa, pitää hänenkin "possun" lihoa!

Matt.28:18-20

Viime lauantaina Pampula sain virallisen nimensä ja kasteen. Hänet kastettiin kotiseurakuntamme kirkossa, joka näkyy omalta parvekkeeltamme ja sen jälkeen joimme kahvit seurakuntasalissa. Sanonta sanoo, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on Pampulallakin. Hän sai kolme etunimeä perheemme naisten tyyliin ja rinnalla tuli kulkemaan neljä kummia. Vaikka valittelinkin, että kummien valinta on vaikeaa ei se ollut. Itsestäänselvää se meille oli, mutta eihän sitä voi tietää suostuvatko he ottaamaan tehtävän vastaan. No, tällä kertaa kaikki vastasivat kyllä ja olivat iloisia tehtävästään.

 

 

Halusimme kastejuhlasta juhlavan, mutta henkilökohtaisen. Vaikka kaste toimitettiin kirkossa, tunnelma oli mielestämme intiimi. Paikalla olivat kaksi kummia, isovanhemmat yhtä lukuunottamatta, setä perheineen ja liuta ystäviä. Pappina toimi tuttu, oman seurakuntamme nuorisopastori. Olisimme halunneet hänet Pennun kastepapiksi kaksi vuotta sitten, mutta valitettavasti hän ei päässyt silloin paikalle. Minä, toinen kummeista ja mummi luimme itsekirjoitetut esirukoukset, setä katkelman raamatusta ja yhdessä laulettiin pari virttä (492 ja 503).
Nätti ja meidän näköinen tapahtuma.

 

 

Kasteen jälkeen oli ihana istua alas sukulaisten ja ystävien kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Alku meni seurakuntasalilla ja ilta Kalastajatorpalla. Päivä päättyi meidän osalta kotiin saapumiseen puoli kymmenen aikaan, mutta tiedän eräiden jatkaneen aina aamutunneille asti. (Upeaa!)



Mummin pyynnöstä ja ystävän lupauduttua lennosta soittamaan
 laulettiin kaikille tuttu Suvivirsi ennen kahvittelua

 

 

 





 

Ihana päivä, mahtava viikonloppu!

 

(Emosudelta lähti 1,5 kg painoa näissä juhissä. Ei paha. Jos juhliminen laihduttaa, niin eikö silloin kannata jatkaa juhlimista?) 

 







Nomen est omen!

Vauva, Pampula, Raksu, Tuhisija... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta ei sitä oikeaa. Ensi lauantaina on Pampulan kaste ja nimestä ei tietoakaan!!! IIIIIIK! Vaihtoehtoja on, mutta asian lukkoon lyöminen tuntuu hankalalta.  Pennun kanssa se vain tuli yhtä äkkiä, että Se on Se. Tällä kertaa samanlaista ahaa-elämystä ei ole vielä tullut.

Pentu kastettiin 7 viikon ikäisenä ja Pampula neljän, joten viimeksi oli aikaa miettiä pidempään. Päätös on tehtävä pian ja katumiseen ei ole varaa.

Tai no, muuttakoon itse nimensä sitten kun on täysi-ikäinen.

New in town!

Nyt hän on täällä!! Edellistä tekstiä kirjoittaessani alkoivat supistelut ja illasta se olikin jo menoa. Pampula syntyi maanantaina klo 22.34, mutta siitä myöhemmin lisää. Pääsimme kotiin jo keskiviikkona ja siitä asti ollaakin opeteltu elämään uutta vaihetta elämässämme. Sitä tuli mietittyä voiko rakastaa ketään yhtä paljon kuin Pentua, mutta kyllä se vaan on mahdollista. Rakkauden määrä vain kasvaa, ei se ole keneltäkään pois. Rakastuin tuohon uuteen pikku tuhisijaan lähes välittömästi. Nopeammin kuin Pentuun. En tiedä johtuuko se siitä, että synnytys kokemus oli täysin erilainen vai siitä että nyt tiesi mitä tuleman pitää. Kun Pentu syntyi olin vain todella hämilläni tilanteesta ja koska minut kiidätettiin pois hänen luotaan lähes heti syntymän jälkeen jäi jotain tärkeää kokematta. Sen vuoksi en osaa sanoa milloin aloin rakastamaan häntä. Tunsin heti huolta hänen hyvinvoinnista, koin huolenpidon tarvetta ja yhteenkuuluvuutta, mutta selkeää rakkautta, ehkä en!? Mutta se on normaalia, vaikka siitä ei puhuta kovinkaan usein.

Nyt meidän perhe on valmis - Täydellinen!! Olen onnellinen...