En kestä enää huonoja uutisia. Intiassa 4-vuotias raiskauksen uhri kuoli saamiinsa vammoihin, äidit ja/tai isät tappavat lapsiaan, Eerikan tapaus... Tuntuu, että aina kun avaan Iltalehden sivut sieltä sataa niskaani kuolemaa ja kärsimystä erityisesti lapsille.
Töissä ollessani työkaverini kaatoi työnantajaamme kohdistuvan ahdistuksensa niskaani päivittäin, läheisille ystävilleni on tapahtunut ikäviä, on ollut sairastuneita läheisiä ja heillä taloudellisia ongelmia. Raskaus on tehnyt minusta herkemmän. Tunnen ahdistusta aina kun luen noita uutisia. Läheisten ongelmat jäävät mieleeni lastiksi. Miksi en voi olla lukematta? Miksi kiusaan itseäni? Kannattaa lukea Micael Dahlenin kirja Ihmispedot, se avaa asiaa ainakin hieman. Mutta vaikein kysymys on, missä vaiheessa raskautta/elämää voi sanoa ihmisille, että Nyt riittää? Olen raskaana ja haluan keskittyä positiivisuuteen ja tulevaan lapseeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti