Jos varustelu ratkaisee...

Varusteet ovat kaikki kaikessa. Toiset ostavat parhaat mailat tennikseen, toiset hienoimman viihdekeskuksen olohuoneeseen minkä rahalla saa. Meidän varusteluinto keskittyy nyt kylpyhuoneeseen. Enkä puhu kaakeleista tai hierovista suihkuista vaan perusasioista. Fakta on, että kun vatsa toimii, elämä hymyilee. Pienin on vielä vaippoja käyttävä toukka, mutta isomman kanssa opettelemme eroon vaipoista. Kesän yritys meni kirjaimellisesti reisille. Pentu olisi halunnut, mutta vauva "pilasi" kaiken. Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa tai hermoja ja Pentukin meni vähän sekaisin isosta elämänmuutoksesta. Nyt olemme tovin opetelleet pottailua, välillä on tullut vahinkoja, mutta enemmän onnistumisen elämyksiä.

 

 

Mitä tarvikkeita lapsiperheen vessa vaatii? Korokkeen, potan, vaipanvaihtoalustan, pienennysrenkaan, toisen korokkeen, pesuvadin ja ennen kaikkea kannellisen roskiksen. Pentu pesee itse kätensä jakkaran avulla, pyyhe on alhaalla, että hän voi helposti kuivata kädet. Tietysti pitää olla potta sekä sen lisäksi meidän neidille pienennysrengas niitä hetkiä varten kun ollaan isoa tyttöä ja halutaankin pöntölle. Pampulalle pitää olla vaipanvaihtoalusta ja suojia (kertakäyttöisiä ehdottomasti), tilava vesipiste lähellä ja jo mainittu Kannellinen Roskis!

 

Kun ensimmäisen kerran olimme vastatusten vessavarustelun kanssa, puolisoni (Herra Tarkka Markka) kauhisteli valitsemani roskiksen hintaa ja yritti suostutella minut vaihtamaan sen halpaan kannettomaan roskakoriin. En antanut periksi. Noin kuusi kuukautta myöhemmin hän kiitti minua erinomaisesta valinnasta ja kuusi kuukautta siitä hän osti uuden samanlaisen ilman vikinöitä tai edes vilkaisematta hintaa. Mikään ei ole ihanampaa kuin kakanhajuton koti...

 

Vessamme alkaa olla hyvin varusteltu ja Pentu kantaa sinne kirjoja säännöllisesti viihtyvyyden lisäämiseksi, nyt kun vain sen käytöstä saataisiin pysyvää, ilman suurta draamaa. Joululoma on meillä pyhitetty projektin viimeistelyyn, joten ystävät varokaa, jos kutsutte meidät kylään.

Reipasta menoa!

Pentu on reipastunut aivan käsittämättömästi. Äskettäin hän istui ratikassa erään rouvan vieressä ja keskusteli hänen kanssaan koko matkan. Toisena päivänä bussista poistuessamme hän otti kiinni aivan tuntemattoman naisen kädestä, kun hän tarjosi apua ruuhkabussista poistumiseen. Vähän aikaa sitten Pentu temmelsi SnadiStadissa yli 4-vuotiaille tarkoitetuissa telineissä ilman ongelmia, jäämättä jalkoihin. Miten nopeasti hän kasvaa! Välillä hän on niin isoa tyttöä, mutta onneksi välillä hän tulee hetkeksi äidin syliin ja on vähän aikaa äidin oma vauva.

Kiirettä pittää, kiirettä pittää...

Mitä on kiire? Kun elimme kahdestaan kiire oli sitä, että viikko toisensa jälkeen arkisin aamulla lähdettiin varhain ja kotiin palattiin iltaruualle, joka sijoittui iltapalan tietämille. Kalenteri täyttyi kavereilla, ravintoloilla, liikunnalla, matkoilla ja muilla menoilla. Viikonloppuna nukuimme pitkään, maksellen kerättyjä univelkoja pois. Nyt kun pennut ovat kuvioissa, kiire on sitä että viikon jokaiselle arkipäivälle on jotain ohjelmaa. Entäs se univelkojen maksu?? Ehkä 10 vuoden kuluttua...

Maanantai meni kotihommissa eli toisin sanottuna edellisen viikon jälkiä siivotessa. Tiistaina piti käydä ostamassa Pennulle uudet lenkkarit. Tuon ikäisen jalka (ja muutkin osat) kasvaa kamalan nopeasti. Viime talvena kengät oli kokoa 23, keväällä 25 ja nyt ostin koon 26. Jotenkin ei enää nuo 60 €:n kengät innosta...

Keskiviikkona oli Pennun ensimmäiset juoksukilpailut. Ensin pelkäsin, että neiti ei suostu juoksemaan tai ainakaan oikeaan suuntaan. Onneksi isäsusi oli ajanotossa maaliviivalla. Voi, että oli emosusi pakahtua ylpeydestä. Pentu oli alle 4 vuotiaiden sarjassa neljäs seitsemästä ja kaiken lisäksi nuorin osallistuja. Mitalista jäätiin 1,2 sekuntia. Ensi vuonna tähdätään palkintopallille!! Ensimmäinen ja toinen siirtyvät seuraavaan sarjaan, joten mahdollisuutemme ovat mitä parhaimmat. Tästä se lähtee ja vain taivas on rajana....

 

 

Torstai meni töissä pistäytymisen ja K:n osto- ja myyntiliikeen perustamiseen, mutta siitä lisää myöhemmin...

Huom!! Emme osta mitään, mutta myymme sitäkin innokkaammin!

Yhdessätekemisen iloa

Pentu on jo sen ikäinen, että hänen kanssa voi tehdä paljon asioita. Viime aikoina olemme tykänneet puuhastella yhdessä keittiössä. Mitä siitä että salaatista vähenee tomaatit ja kurkut jo ennen tarjoulua tai pikkuleivät eivät ole kaikki saman näköisiä. Se on elämää ja se ei ole aina täydellistä.

 

 

 

 

 

 Kukko puuron keitti,

kana maidon lämmitti,

 pikkulinnut lusikat toivat,

tulkaapa lapset syömään.

Ensiaskeleita

Pampula sai nämä tosi makeat tennari kastelahjaksi. Näillä on hyvä opetella kävelemään.

Pentu otti ensiaskeleet kaksi päivää sen jälkeenkun täytti kahdeksan kuukautta. Jännityksellä odotan milloin Pampula löytää tassut allensa.Yhtä jäntevältä Pampulakin tuntuu, joten kaikki edellytykset ovat olemassa.

Money, money, money...

Nyt on avattu säästötili Pampulalle ja syksyllä laitetaan jonkinlainen vakuutussäästö pystyyn. Molemmille pennuista olisi tarkoitus säästää pesämunat jotka he saavat sitten täysi-ikäisinä käyttöönsä. Siis siinä tapauksessa, että he ovat vastuuntuntoisia rahankäyttäjiä ja siitähän päättää Emo...

Haluamme opettaa pennuille rahan arvon ja säästäväisyyden pienestä pitäen. Molemilla on omat säästölippaansa joihin säästetään yhdessä. Pentu täyttää omaansa välillä vähän liiankin innokkaasti. Pentu sai säästölippaansa pankista, kilpailijan pankista. Valitettavasti oma pankkimme ei tarjoa enää niitä uusille lapsiasiakkaille (iiiiiso miinus heille!!!). Pampula sai omansa kastelahjaksi kummeiltaan. Se on muotoilija Eero Aarnion Planille suunnittelema design-säästölipas.

Nyt vain pitäisi muistaa täyttää niitä molempia eikä vain isomman lipasta. Vaikka pienempi ei vielä ymmärrä asiaa, pitää hänenkin "possun" lihoa!

Ihana esikoiseni!!

Pentu 2 vuotta!!

ONNEA!!