Jos varustelu ratkaisee...

Varusteet ovat kaikki kaikessa. Toiset ostavat parhaat mailat tennikseen, toiset hienoimman viihdekeskuksen olohuoneeseen minkä rahalla saa. Meidän varusteluinto keskittyy nyt kylpyhuoneeseen. Enkä puhu kaakeleista tai hierovista suihkuista vaan perusasioista. Fakta on, että kun vatsa toimii, elämä hymyilee. Pienin on vielä vaippoja käyttävä toukka, mutta isomman kanssa opettelemme eroon vaipoista. Kesän yritys meni kirjaimellisesti reisille. Pentu olisi halunnut, mutta vauva "pilasi" kaiken. Meillä vanhemmilla ei ollut aikaa tai hermoja ja Pentukin meni vähän sekaisin isosta elämänmuutoksesta. Nyt olemme tovin opetelleet pottailua, välillä on tullut vahinkoja, mutta enemmän onnistumisen elämyksiä.

 

 

Mitä tarvikkeita lapsiperheen vessa vaatii? Korokkeen, potan, vaipanvaihtoalustan, pienennysrenkaan, toisen korokkeen, pesuvadin ja ennen kaikkea kannellisen roskiksen. Pentu pesee itse kätensä jakkaran avulla, pyyhe on alhaalla, että hän voi helposti kuivata kädet. Tietysti pitää olla potta sekä sen lisäksi meidän neidille pienennysrengas niitä hetkiä varten kun ollaan isoa tyttöä ja halutaankin pöntölle. Pampulalle pitää olla vaipanvaihtoalusta ja suojia (kertakäyttöisiä ehdottomasti), tilava vesipiste lähellä ja jo mainittu Kannellinen Roskis!

 

Kun ensimmäisen kerran olimme vastatusten vessavarustelun kanssa, puolisoni (Herra Tarkka Markka) kauhisteli valitsemani roskiksen hintaa ja yritti suostutella minut vaihtamaan sen halpaan kannettomaan roskakoriin. En antanut periksi. Noin kuusi kuukautta myöhemmin hän kiitti minua erinomaisesta valinnasta ja kuusi kuukautta siitä hän osti uuden samanlaisen ilman vikinöitä tai edes vilkaisematta hintaa. Mikään ei ole ihanampaa kuin kakanhajuton koti...

 

Vessamme alkaa olla hyvin varusteltu ja Pentu kantaa sinne kirjoja säännöllisesti viihtyvyyden lisäämiseksi, nyt kun vain sen käytöstä saataisiin pysyvää, ilman suurta draamaa. Joululoma on meillä pyhitetty projektin viimeistelyyn, joten ystävät varokaa, jos kutsutte meidät kylään.

Veden viemää

Kuinka usein peset kädet? Laskeskelin, että normaalisti tulisi pestyä noin kymmenkunta kertaa, mutta lasten takia sen voi kertoa sadalla. Käteni ovat kuivat ja kynnet lohkeilevat. Jotkut sanovat, että ihmisen iän näkee parhaiten käsistä. Minulla se tarkoittaisi lähemmäksi 83 vuotta, ilman tänä ihme ainetta.

Malu wilz on ehkä paras käsien kuorinta-aine johon olen koskaan törmännyt. Nyt kun vain muistaisi käyttää sitä kaiken touhinan keskellä. Huoh!

Hyvää itsenäisyyspäivää!!

Olemme itsenäisiä, kiitos esi-isiemme. Olemme iloisia, kiitos ystäviemme. Viisi vuotta sitten, eräiden illanistujaisten jälkeen kaveriporukkamme kehitti idean kirkkokahveista (hiljaisena) vastineena lehdissä velloneeseen keskusteluun nuorista, jotka eivät kunnioita perinteitä ja harrastavat ihmissuhteita vain somessa. Ideana oli koota ekumeeninen kaveriporukkamme yhteen, käydä kirkossa ja juoda kahvit. Ajan saatossa kaikenlaisia tapahtumia on ollut, mutta vakiintuneeksi jäi itsenäisyyspäivän kirkkokahvit. Välillä ollaan oltu jumalanpalveluksessa ja kerran jopa järjestetty oma rukoushetki kirkossamme, kun seurakunta ei pitänyt messua lähikirkossamme. Tänä vuonna kokoonnunne tupareihin ja itsenäisyyspäivän juhlintaan samalla kertaa. Ohjelmassa on ruokaa, juomaa, visailuja ja seurustelua parhaiden ystäviemme kanssa. Porukkaa tulee jonkin verran alle 20 henkeä, joten tunnelma tulee olemaan tiivis. Mahtava ilta tiedossa...



Ihanaa itsenäisyyspäivää. Olkaamme itsenäisiä, mutta ei itsekkäitä!

Siunattu sauna!

Valitin pari päivää sitten ettei minulla ole omaa aikaa. Onhan minulla, joka viikkoinen lenkkisauna. Tiistai on meillä pyhitetty kodille ja saunalle. Kun isäsusi tulee kotiin ruokailemme, jonka jälkeen isä ja Pentu menevät huru-ukkosaunaan ja kun he palaavat emo painuu nauttimaan kiukaan lämmöstä aivan YKSIN. Joku voisi ihmetellä onko se omaa aikaa ja rauhaa, kun lauteille saattaa tulla kuka vain naapurin rouvista. Mutta ei se haittaa, heistä kukaan ei roiku minussa, ei kilju tai vaadi mitään. Voin kommunikoida lauseilla huutamatta tai toistamatta itseäni kymmentä kertaa. Ja usein olen saanut olla aivan yksin, ainoastaan kiukaan sihinää kuunnellen.

Yskä lähtee yskimällä, nuha niistämällä...

Viime viikon nuhaili Pampula ja nyt Pentu... Helppoja päiviä tiedossa!

Sipulin voimalla (taas) uuteen viikkoon...

Omaa aikaa, ehkä viiden vuoden kuluttua!

Kaverini kommentoi sitä etten ole piiiiitkään aikaan kirjoitellut mitään. Olen noudattanut vanhaa sanontaa "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään".

Viime viikot ovat olleet vähän sitä ja tätä. Pentu on ollut oikea energiapakkaus ja sitä energiaa on riittänyt joka ilta kello 22 saakka. Oli helpottavaa kuulla, että myös lastentarhanopettajan mielestä Pentu tarvitsee tarhassa olemista. Hän vietti kotona pari arkipäivää ja paluu tarhaan oli ollut täynnä vauhdikkaita tilanteita. Kotona hänet saa rauhoittumaan kivasti muumien ääreen, mutta vastustan telkkarin käyttämistä lapsenvahtina. Mutta toisaalta, joskus vain on pakko, että saa hoidettua Pampulaa tai tehtyä jotain ruokaa laumalle. Meidän neidissä riittää tuota puhtia, ihan vaikka muille jakaa. Onneksi yhtenä pimeänä sunnuntaina kummit tekivät hänen kanssa uimahallireissun, ja joskus pienikin tauko voi tuntua lomalta.

Tuntuu pahalta valittaa Pennusta. Hän on oikeasti ihana ja aurinkoinen pentu. Itse olen tieni valinnut ja vanhempiinsahan hän tulee. Me molemmat olemme olleet erittäin liikkuvaisia ja energisiä lapsia, joten voiko olettaa että jälkikasvumme ihmettelisi maailmaa persus penkissä kaiket päivät. Ei todellakaan!! Tietysti se on rankkaa, kun on kaksi alle kolme vuotiasta, mutta onhan niitä hienoja hetkiäkin. Yleensä vaan nämä hetket eivät sijoitu kello 20-22 väliin. Tuolloin kotimme muuttuu taistelukentäksi, vampyyrit vastaan ihmissudet.

Tuo aika menee suurin piirtein näin:
Pentu: äiti lue tämä kirja
Pentu: isi lue tämä kirja
Vanhemmat: äiti ja isi rakastaa sinua
Pentu: Minä rakastan äitiä, minä rakastan isää, minä rakastan vauva...
Vanhemmat: Hyvää yötä!
Pentu: Ei valoja pois!!!!
           Valot päälle!!!....
           Tule tänne kulta (viehkeästi houkutellen)!
           TULE TÄNNE ÄITI(Uhkaileva ja käskevä sävy)!
           Jano!! Haluan vettä!
           Mörkö tulee...
           Tuiki tuiki tähtönen...
           Saako tulla pois? Sakoo tulla huoneeseen?
           En halua nukkua!!!
           Isi tule silittämään...

Kun Muumilaakson tarinat on käyty läpi, juotu, silitetty ja lopulta vähän vaille kymmenen emosusi huutaa "pää kiinni ja tyynyyn!!". Pentu nukahtaa kuin enkeli noin vartin yli kymmenen ja rauha laskeutuu usvanlailla yllemme. Tämä joka iltainen kahden tunnin tahtojentaisto vie voimat, olen aivan puhki fyysisesti ja henkisesti. Ja siten pitäisi viettää sitä "omaa aikaa", sivistää itseään ja olla fiksuja puhuva aviovaimo. Jep jep!

Tämä on vain vaihe, kyllä se menee ohi!
(viisauden sanoja ystävältä. DAA, vaihe tämä on, mutta silti menee hermot, Prkl!!).

Reipasta menoa!

Pentu on reipastunut aivan käsittämättömästi. Äskettäin hän istui ratikassa erään rouvan vieressä ja keskusteli hänen kanssaan koko matkan. Toisena päivänä bussista poistuessamme hän otti kiinni aivan tuntemattoman naisen kädestä, kun hän tarjosi apua ruuhkabussista poistumiseen. Vähän aikaa sitten Pentu temmelsi SnadiStadissa yli 4-vuotiaille tarkoitetuissa telineissä ilman ongelmia, jäämättä jalkoihin. Miten nopeasti hän kasvaa! Välillä hän on niin isoa tyttöä, mutta onneksi välillä hän tulee hetkeksi äidin syliin ja on vähän aikaa äidin oma vauva.