Koen että kummit ja kummius voivat olla isoja asioita lapselle ja aikuiselle. Kun valitsimme kummeja Pennulle, se oli helppoa. Kunnia lankesi kolmelle sukulaiselle ja yhdelle ystävälle. Sylikummina toimii ystäväni kurahousukaudeltani, muut kummit ovat minun vanhin veljeni sekä Pennun isän veli puolisoineen. Mielestämme neljä henkeä on ainut oikea määrä kummeja, ainakin meillä. Pennulla on mainio suhde omaan sylikummiinsa jä hänen puolisoon (joka ei Pennun syntyessä ollut vielä kuvioissa). He puuhaavat yhdessä kaikenlaista ja Pentu on ollut pari kertaa heillä yökylässä. Muita kummeja Pentu näkee harvemmin, mutta silloin heillä on hauskaa yhdessä. Nyt Kakkosen kohdalla asia on aiheuttanut päänvaivaa. Emme tiedä ketä pyytää. Samoja emme halua käyttää.
Kavereita on ja sukua, mutta kuka/ketkä ovat oikea valinta? Mikä on kummin rooli tänä päivänä?
Joku tovi sitten juhlimme Pennun nimipäiviä kummien ja ystäväperheen kanssa. Emme normaalisti juhli nimppareita, mutta nyt teki mieli tehdä täytekakku ja sellaista ei kolme henkeä yksin syö. Sanoin kutsutuille, että ei lahjoja kiitos, mutta eivät he totelleet. Onhan se kiva, että kummit muistavat merkkipäivinä, mutta onko nykykummin rooli toimia lahja-automaattina vai onko se jotain muuta?
 |
| Kakkua! |
 |
| Kummin tuoma lahja, Lego-juna. Napakymppi!! |
Itse haluaisin kummin olevan "se toinen aikuinen" lapsen elämässä. Että hän antaisi aikaa ja olisi läsnä ainakin lapsen elämän isoimmissa käänteissä. Itse yritän nähdä kummilapsiani ja tehdä pieniä, mutta ikimuistoisia asioita heidän kanssaan. Tiedän välillä epäonnistuvani, aikaa ei ole tarpeeksi ja valitettavasti kaikkien kummilasteni kanssa en ole löytänyt yhteyttä - yhteistä säveltä. Käymme uimassa tai pulkkamäessä, ulkona syömässä tai makkaranpaistossa metsässä, Korkeasaaressa tai Linnanmäellä. Jotain pientä kivaa - yhteistä aikaa. Valitettavasti tämä ei riitä kaikille vanhemmille, vaan he odottavat tai jopa vaativat ostamaan asioita heidän lapsille vain siksi että kun olet kummi. Ja tämä nostattaa verenpainettani!!
Onko ajan haluaminen liikaa tämän päivän kiireisessä elämänrytmissä? Onko aika liian vähän, pitääkö aina olla kukkaro auki kun tavataan? Toivottavasti ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti