Joskus olin varma, että en vie Pentua roskaruokaravintoloihin ennen kun hän itse tajuaa mitä ne ovat. Viime syksynä remontoidessamme kotiamme kävimme Pennun kanssa Hesessä tai Macissä kolme tai neljä kertaa, mutta hän söi omia ruokia. Nyt kun ikää on tullut hieman lisää, hän osaa jo vaatia samaa ruokaa mitä vanhemmilla on (Tämä ei kylläkään koske ainoastaan hampurilaisravintoloita.) ja pakko sanoa että Happy Meal menee kuin vettä vain. AUTS! Ystäväni Luomuäiti (eli äiti joka tarjoaa lapselleen vain luomuruokaa), pyöräyttää silmiään joka kerta kun kuulee sen. Toiset pystyvät taistelemaan houkutuksia vastaan, me toiset taas ei. Joskus äiti vaan haluaa mennä siitä mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollenkaan.
Olemme kuskanneet Pentua mukanamme erilaisissa ravintoloissa hampurilaisravintoloista keskivertoa parempiin ruokapaikkoihin. Neljän kuukauden ikäisenä hän kävi ensimmäistä kertaa perheemme lempiravintolassa Strindbergillä ja on nyt jo kuin vanha tekijä ja osaa flirttailla tarjoilijoille. Rakastamme hyvää ruokaa ja pikku hiljaa olen alkanut huomaamaan, että niin myös Pentu. Olen kerran kotona erehtynyt tarjoamaan valmismakaronilaatikkoa - ei tahtonut mennä alas. Siljalla tarjottu mauton ja ylikypsä lohi ei myöskään uponnut vaan muuttui leikkikaluksi kunnes isä maistoi ja maustoi sen.
Miksi ravintoloissa lapsille aina tarjotaan lihapullia ja perunamuussia tai ranskalaisia? Onko lasten annosten aina oltava mauttomia?
Vuosi sitten vappuna, Pentu sai elämänsä ensimmäisen ranskanperunan ja tänä vappuna sama menu uusittiin. Ei roskaruokaa vaan poropurilaisia ja maalaisranskalaisia by Emosusi.
NAM, NAM!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti