Jokainen äiti tietää kuinka heikko äidin sydän oikeasti on. Se murtuu joka kerta kun omalla pennulla on paha olla. Kesälomamme ehkä kauhein tilanne oli, kun Pampulalle alkoi tulla pilkkuja jotka lisääntyivät ja lisääntyivät. Ensin oli pieniä näppylöitä käsissä ja reisissä. Sitten yhdessä yössä maha muuttui kirjavaksi ja koko pentu näytti turvonneelta näppylältä. Ne olivat punaisia ja sirppimäisiä, osin jopa todella isoja läikkiä. Ensin ajattelin, että mäkärät olivat päässeet laumana hänen kimpuunsa, mutta pian minua alkoi epäilyttämään. Öisin näppylöitä tuli lisää ja ne kasvoivat, lopulta hän oli lähes kokonaan niiden peitossa. Yritin puhua muille huolestani, mutta kaikki ympärillä olijat sanoivat niiden olevan normaaleja vauvanäppyjä.
Kolme päivää oireiden alkamisen jälkeen äidinvaisto käski menemään terveyskeskukseen. Tapasimme ensin neuvolan terveydenhoitajan joka ohjasi meidät lääkärille joka lähetti meidät keskusairaalan Lasten- ja nuortenpolille. Siellä ensimmäinen tapaamamme lääkäri jatkoi samaa virttä kuin edeltäjänsä "Mitähän tämä olisi? En ole ennen nähnyt tällaista, hmmm?!". Onneksi lopulta pääsimme tapaamaan erikoislääkäri joka epäili kyseessä olevan maitoallergia. Ja hän oli oikeassa!!
Nyt elämme täysimetyksen puitteissa ja virallisiin testeihin, joiden myötä saamme Kelakorvauksen korvikkeista, menemme kun Pampula juo 4-6 dl vuorokaudessa muuta maitoa. Testi tehdään altistamalla ja odotan sitä kauhulla. Tällä hetkellä Emo ei voi nauttia palaakaan juustoa tai suklaata ja tiukkaa tekee. Korvikkeen käyttö vähän tökkii jo hintansakin puolesta. Erikoiskorviketta saa vain apteekista ja ainut purkki mitä on tarjolla maksaa noin 45-55 €. Sillä purkilla Pampula eläisi kuukauden, mutta imetän pääsääntöisesti. Me käyttäisimme sitä vain satunnaisesti ja tuote säilyy avattuna vain neljä viikkoa, joten...
Näillä eväillä mennään, vaikka emosta välillä tuntuukin, ettei hänellä ole elämää!!!
(PS. Jos joku ei kestä julkisilla paikoilla imettämistä niin pysyköön poissa seurastani!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti