Vauva vai vampyyri?

"Imetys on ihanaa!", "Imettäessä äiti ja lapsi kokevat erityistä yhteyttä!", "imetys lähentää äiti-lapsi-suhdetta"... Tässä muutamia kommentteja mitä saa kuulla/lukea imettämisestä eritahoilta. No, nyt olen imettänyt reilut kaksi viikkoa ja voin sanoa, että imettäminen on "ihan OK", se on helppo tapa ruokkia lapsi steriilisti ja se on nopeaa. Mutta viime viikolla, jos minulta olisi kysytty asiasta olisin sanonut sen olevan "Pers...stä". Jokainen imetys kerta alkoi sillä, että ensin tartuin pinnasängyn pinnaan kiinni tai vastaavasti tyynyn kulmaan, annoin tissi Pampulalle ja sen jälkeen huusin hiljaa mielessäni

" Helve...in, helve..in, Helvet..i".

Että niin kivaa se oli!!

Ensimmäisten päivien (eli viikon) ajan imetys tuntui siltä kuin joku yrittäisi repiä nännit irti ilman puudutusta. Vampyyri imemässä vertaja (sitäkin ehditiin nähdä). Kipu kyllä helpotti ensimmäisten 15 sekunin jälkeen, mutta alku oli yhtä helvettiä. Aloin jo pelkäämään ettei tästä hommasta ei tule mitään, mutta nyt se alkaa sujumaan. Tavoitteeni on ainakin neljä kuukautta, mutta puoleen vuoteen mennään jos ei tule mutkia matkaan. Pentu oli erilainen syöjä kuin Pampula. Pentu oppi homman heti, oli nopea ja hänelle oli ihan sama tuleeko ruoka pullosta vai tissistä kun sitä vain tuli tarpeeksi. Pampula taas joutui harjoittelemaan asentoa, hän on selkeästi tissin perään ja pullo menee vain jos on pakko ja  hän on Haaveilija. Ainut mikä näitä pentuja yhdistää on ruoka rytmi eli 3-4 tunnin välein on laitettava tarjoilu pystyyn. Ei paha, olen kuullut, että jotkut vauvat syö kahden tunnin välein. Joten haaveilkoon vaan, kunhan antaa emon nukkua näin hyvin kuin tähän asti.

Ihana esikoiseni!!

Pentu 2 vuotta!!

ONNEA!!

 

 

Cityjussi

Juhannus tuli juhlittua kerrankin poikkeuksellisen hyvässä säässä. Mökille emme päässeet, mutta "maalle" kuitenkin. Kävimme perjantaina grillaamassa ystävien luona keskustan ulkopuolella ja loppu viikonloppu vietettiin kaupungin humussa. Kerrankin saimme nauttia rauhallisesta kaupungista ilman ruuhkia. Ihanaa oli, mutta ensi vuonna mökkielämä kutsuu!

 

 

Juhannustaikoja - 7 kukan kerääminen niityltä

New in town!

Nyt hän on täällä!! Edellistä tekstiä kirjoittaessani alkoivat supistelut ja illasta se olikin jo menoa. Pampula syntyi maanantaina klo 22.34, mutta siitä myöhemmin lisää. Pääsimme kotiin jo keskiviikkona ja siitä asti ollaakin opeteltu elämään uutta vaihetta elämässämme. Sitä tuli mietittyä voiko rakastaa ketään yhtä paljon kuin Pentua, mutta kyllä se vaan on mahdollista. Rakkauden määrä vain kasvaa, ei se ole keneltäkään pois. Rakastuin tuohon uuteen pikku tuhisijaan lähes välittömästi. Nopeammin kuin Pentuun. En tiedä johtuuko se siitä, että synnytys kokemus oli täysin erilainen vai siitä että nyt tiesi mitä tuleman pitää. Kun Pentu syntyi olin vain todella hämilläni tilanteesta ja koska minut kiidätettiin pois hänen luotaan lähes heti syntymän jälkeen jäi jotain tärkeää kokematta. Sen vuoksi en osaa sanoa milloin aloin rakastamaan häntä. Tunsin heti huolta hänen hyvinvoinnista, koin huolenpidon tarvetta ja yhteenkuuluvuutta, mutta selkeää rakkautta, ehkä en!? Mutta se on normaalia, vaikka siitä ei puhuta kovinkaan usein.

Nyt meidän perhe on valmis - Täydellinen!! Olen onnellinen...

Odottavan aika on pitkä!

Yli meni, että hurahti. Tämän viikon lopulla pääsen yliaikaiskontrolliin jos mitään ei tapahdu. Tiedän miten saada supistuksia aikaan, mutta ilmeisesti kaveri ei tiedä miten edetä siitä. Nytkin on supistellut, heikosti kylläkin, jo 12 tuntia, mutta ne eivät ole vahvistuneet riittävästi synnytykseen asti. Joka aamu LA:n jälkeen olen pettynyt, kun mitään ei ole tapahtunut. Joka päivä tulee hetki jolloin kiehahtaa tämän odottelun takia. Olenkin nauranut, että tämän on pakko olla poika. Mieheni perheen miehet ovat aina myöhässä ja nostattavat sen vuoksi verenpainettani ja saavat minut raivoihin. Ja jos totta puhutaan ei heidän suuntavaistokaan taida aina olla parasta A-luokkaa. Hah!

Tilannetta helpottaa, jos on mukavaa tekemistä. Eli ei kannata lopettaa elämistä ja vaipua kotisohvalle odottamaan, sillä silloin odottavan aika on pisimmillään. Takana on ihana viikonloppu perheen kanssa ja edessä uusi viikko, jonka kohokohtana pidän Helsinki päivää. Olen päättänyt keskittyä siihen ja unohtaa oman odotukseni...

Hienoa olla Hutsu!?

Mediassa on pyörinyt keskustelu, jonka aloitimme isäsuden kanssa jo viime viikonloppuna. Silloin juhlittiin koulujen loppumista. Lapset, nuoret ja aikuiset pukeutuivat parhainpiinsa. Valitettavasti tämä tarkoitti osalle pukeutuimista kuin hutsut. Näin lähiostarilla todella nätin tytön, ikää noin 16 vuotta, jonka pukeutuminen viestitti lähinnä "ammattia" kuin hyvää makua. Mekko oli tiukka, piukka ja niukka, eikä siinä mitään, mutta kun asuun oli lisätty nuden väriset platformit läpinäkyvillä stiletti koroilla. Huh huh!! Todettiin isäsuden kanssa, että Pentu on täysi-ikäinen ennen kuin vetää tuollaiset kuteet niskaan. Maksaa ne itse!

Jo nyt joudun miettimään mitä haluan Pennun pukeutumisen viestittävän maailmalle. Nyt päätös on minun, vai onko? Tarjolla on todella paljon aikuismaisia, jopa seksikkäitä vaatteita näille pienille kaksi-viisi vuotiaille tytöille. Käytän Pennulla söpöjä minihameita ja sääret saa vilkkua, mutta koen että napapaidat, micro-shortsit ja revityt farkut eivät ole ehkä meidän juttu. Haluaisin pentujeni pukeutuvat ikänsä mukaisesti, en liian aikuismaisesti. Ja seksikkyys ei kuulu seuraavaan 15 30 vuoteen.

Aikanani olin itsekin pitkä tyttö joka näytti ikäistään vanhemmalta. Sen taki sain osakseni huomiota, jota sen ikäisen ei olisi pitänyt saada. Ja valitettavasti myös jouduin tilanteisiin, joihin sen ikäisen ei olisi pitänyt joutua. Nämä jutut sotkivat pääni toviksi, mutta onneksi selvisin aika pienillä vammoilla. Siitä asti, kun aloin miettiä lapsien "hankkimista" jouduin myös tietoisesti käsittelemään omaa nuoruuttani. Sitä vaan ei meinaa millään tajuta kuinka suuri vastuu lapsen mukana tulee ennen kuin se makaa avuttomana sylissäsi. Täytyy sanoa, että hieman minua pelottaa miten saan suojeltua Pentua pahalta maailmalta. Olisikohan pojan kanssa helpompaa?!

Onkohan liikaa pyydetty että muotiteollisuus antaisi lasten olla lapsia, nuorten nuoria ja hutsujen hutsuja?? Miten voin suojella pentujani kaiken maailman friikeiltä ja namusediltä??

The Day??

Noin kahden viikon ajan olen saanut soittoja lähinnä sukulaisilta "vieläkö olet yhdessä koossa", " et ole vielä jakautunut", "No, joko?" AAARRRRG!! Voin sanoa, että hermot menee! Pennun jälkeen suunnittelin, että kerron kaikille väärän lasketunajan jos toinen kerta tulee. Tuo jäi suutariksi ja sen vuoksi tässä "kärsitään". Tänään on LA katsotaan kuinka käy. Pentu oli tarkka, kuinkahan tämän kanssa käy??

Netti keskusteluista löytää vinkkejä miten synnytyksen saa käynnistymään. Vanha legenda on 3S- tekniikka eli Siivous, Sauna ja Seksi. Siivous ja sauna eivät ole minua auttaneet, mutta seksi sai aikaan mahtavat supistukset ilman lopputulosta. Monilla tempuilla voi saada supistukset aikaiseksi, mutta kohtu toimii "oikeaoppisesti" vasta kun se on valmis. Temppuilu voi saada aikaan, että synnytyksen kesto pitenee. Preferoin nopeaa synnytystä, aikaistetun sijasta. Sitä toivoo ja rukoilee noin seitsemän kuukautta, että lapsi pysyisi mahassa ja kaikki menisi hyvin. Sitten yht' äkkiä äidit alkavat tekemään vaikka mitä taikoja, että lapsi syntyisi. Itse olen päättänyt antaa pullan paistua niin kauan kuin on tarkoitus. Enhän minä leipoessakaan ota leipomisiani uunista pihalle ennen kuin ne ovat kypsiä ja valmiita.  Minä en Pampulaa pihalle potki, säästän sen siihen kun hän on 18 vuotias ja on aika muuttaa pois kotoa!

Talviturkki heitetty

Kesä on alkanut toden teolla. Pohjois-Suomessa on ollut hellelukemia jo viikon ajan ja nyt sunnuntaina ne saatiin tänne Helsinkiin. Rovaniemellä on ollut kuumempaa, kuin Välimeren lomakohteissa. Viikonlopun hauskin uutinen oli, kuinka japanilaisturisti pettyi Lappiin koska oli matkustanut sinne kokeakseen lumen ja kylmyyden. Hah! Mittari oli kivunnut + 31,3 asteeseen.

Omassa pihassa

Picnic Kaivarissa

Iltauinti. Pentu heitti talviturkin, emo ei.
 

Helteiden pitäisi jatkua vielä ainakin alku viikon. Vaikka maha painaakin, nautin näistä keleistä. Huomenna ajattelin viritellä Pennulle uima-altaan pihaan, ettei tarvitse merenrantaan lähteä.
Voih! Kuinka kaipaankaan lapsuuden järvimaisemaa...