Joulu on jo ovella....

Jouluun on noin sata päivää ja olen jo ihan fiiliksissä. Tänä vuonna kylläkin jätän sen suureellisen juhlimisen välistä, mutta olen jo aloittanut joululahjojen hankkimisen. Tänä vuonna ostan lahjoja vain lapsille ja isovanhemmat saavat jotain pientä mitä teemme pentujen kanssa. Kummit saavat pienet paketit, mutta päästän heidät helpolla ja en laita heitä pakko ihastelemaan pentujen aikaansaanoksia. Se on vain isovanhempien velvollisuus. Minusta on ihana suunnitella ja antaaa lahjoja, vaikkakin tänä vuonna rahaa ei ole suureen hurvitteluun asti.

Vauva.fi sivulla oli keskustelu paljonko kukin laittaa lastensa joululahjoihin. Aloittaja sanoi laittavansa noin 280 € seitsemän vuotiaan lahjoihin ja kuopus kolme vee saa vähän vähemmällä, kun hän ei ymmärrä lahjoista. Herra isä, että tunsin itseni kitupiikiksi!! Viime vuonna pentu sai meiltä vanhemmilta lahjoja reilusti alle sadalla eurolla ja niin hänelle käy tänäkin vuonna. Itse arvostan enemmän aikaa, kuin rahaa. Vaikka tottahan se on, että kivat jutut maksavat. Jokainen tietysti toimii tavallaan, mutta jos alle 10 vuotiaat saavat satojen eurojen lahjoja niin mitä sitten kun ollaan teinejä?

Olen huomannut että kauhea tuhlaaminen ärsyttää, toiset tuntuvat paikkaavan rahalla ja lahjoilla sitä etteivät ole lastensa kanssa. Onko siinä mitään järkeä? Eivät he aikuisena muista miten paljon roinaa saivat vaan sen ettei äiti ja isä olleet läsnä!!!

Nyt onkin alettava olla kiltisti, sillä tontut ovat jo liikkeellä. Tämän tiedän varmuudella, koska tämä näky oli minua vastassa tänään kun vein roskat...

Ihanat naapurit...

Meillä on mahtava taloyhtiö, yhtä sekopäätä lukuunottamatta. Tämä on suuri taloyhtiö jopa Helsingin mittapuussa. Lähtökohtana on asuinympäristöstä huolehtiminen ja yhteilöllisyys. Joka vuosi järjestetään lapsille yleisurheilu- ja hiihtokilpailut. Taloja ympäröi hyvin hoidetut pihat ja alueella on lapsille useita leikkipaikkoja. Viikottain on lenkkisaunat, joissa tavataan ja vaihdetaan kuulumisia. Pihalla tervehditään toisia ja lapset leikkivät tai pelaavat keskenään.

Ainut murheenryyni on yläkerran "naapurin poika" eli railu viisikymppinen taksikuski, joka käy läpi huonoja ja ei niin huonoja kausia. Tällä hetkellä on menossa huono kausi. Tämä tarkoittaa sitä, että hän hakkaa seiniä (toisinaan toisten ovia), jos kuulee ääniä naapurista. Viime yönä tämä "sekopää" keksi rueta riehumaan klo 4.30 ja jatkoi sitä aina puoli lahdeksaan. Hän siirteli huonekaluja asunnon laidasta laitaan ja vasaroi. Isäsusi ja Pentu ilmeisesti eivät saaneet siksi nukuttua kunnolla. Itse olen niin väsynyt ettei minua herätä edes pommi. Asia on viety eteenpäin ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Meidän talossa on tämän "sekopään" lisäksi pari lapsiperhettä ja loput mummoja. Naapurin mummo on adoptoinut meidät, vaikkakaan ei ole kysynyt lupaa meiltä. Hän meni vanhana (30 vuotiaana) naimisiin ja he eivät saaneet omia lapsia. Puoliso kuoli 15 vuotta sitten. Hän kutsuu meitä erittäin innokkaasti kylään ja on lupautunut noin sata kertaa pentujen vahdiksi, jos vaikka emo haluaa käydä kaupassa ihan rauhassa tai noutamassa Pennun tarhasta ilman Pampulaa. No, vielä en ole tähän tarjoukseen tarttunut, mutta kahviteltu ollaan puolin ja toisin ja Pentu on saanut joululahjan häneltä. Joskus olen vienyt hänelle lämpöisiä leipomisia, kun olen sattunut tekemään.

Ainut asia mikä minua häiritsee on, että hän myös tietää milloin meillä on vieraita, että matkustelemme ja tapaamme ystäviämme usein. Itse en koe, että meillä käy paljon vieraita, mutta näin hän asian näkee. Toisinaan  hän odottaa ikkunassa milloin tulemme kotiin, että pääsee tervehtimään meitä ovelle. Ahdistaa toisinaan, mutta ilonsa yksinäisellä. Taidanpa taas joku päivä viedä leivän hänelle.

 

Olenkohan ainut ikäluokkani leivänpaistaja?

Antiikkia ja humpuukkia

Pampula sai erikoisen lahjan kummiltaan, kuolinpesän. Hänen kummi asuu Saksassa ja hänellä on ollut vanhempiensa kuolinpesä varastossa täällä Suomessa. Nyt oli aika päästä eroon tavaroista ja hän antoi ne Pampulalle. Tarkoituksena on, että äiti myy tavarat ja laittaa rahat Pampulan tilille. "Saaliiseen" kuuluu huonekaluja, astioita, taidetta ja kaikkea pientä sälää mitä elämän varrella mukaan kertyy. Kaupanteko on aloitettu ja pieni kiva pesämunanalku on jo saatu... Katsotaan miten ja mihin mennessä kaikesta on päästy eroon. Varmaan ensi vuonna kirpparilla menee loput ennen hyväntekeväisyyttä.

 

 

 

 

Kesä vain jatkuu... IHANAA!

Viime viikon loppupuoli oli kelien suhteen aivan uskomaton. Lauantaina grillattiin naapuriperheen kanssa omassa pihassa ja sunnuntaina ulkoiltiin. Kävelimme Kauppatorilta Munkinsaareen. Pennut nukkuivat suurimman osan ajasta pieniä tankkauksia lukuunottamatta.

 

 

Rauhallinen ruokailuhetki eli Kamalaa julki-imettämistä!!

 

Olikohan tämä maanantai vuoden viimeinen kesäpäivä? (Huokaus) Tulen kaipaamaan kamalasti näitä ihania, aurinkoisia päiviä...

Kiirettä pittää, kiirettä pittää...

Mitä on kiire? Kun elimme kahdestaan kiire oli sitä, että viikko toisensa jälkeen arkisin aamulla lähdettiin varhain ja kotiin palattiin iltaruualle, joka sijoittui iltapalan tietämille. Kalenteri täyttyi kavereilla, ravintoloilla, liikunnalla, matkoilla ja muilla menoilla. Viikonloppuna nukuimme pitkään, maksellen kerättyjä univelkoja pois. Nyt kun pennut ovat kuvioissa, kiire on sitä että viikon jokaiselle arkipäivälle on jotain ohjelmaa. Entäs se univelkojen maksu?? Ehkä 10 vuoden kuluttua...

Maanantai meni kotihommissa eli toisin sanottuna edellisen viikon jälkiä siivotessa. Tiistaina piti käydä ostamassa Pennulle uudet lenkkarit. Tuon ikäisen jalka (ja muutkin osat) kasvaa kamalan nopeasti. Viime talvena kengät oli kokoa 23, keväällä 25 ja nyt ostin koon 26. Jotenkin ei enää nuo 60 €:n kengät innosta...

Keskiviikkona oli Pennun ensimmäiset juoksukilpailut. Ensin pelkäsin, että neiti ei suostu juoksemaan tai ainakaan oikeaan suuntaan. Onneksi isäsusi oli ajanotossa maaliviivalla. Voi, että oli emosusi pakahtua ylpeydestä. Pentu oli alle 4 vuotiaiden sarjassa neljäs seitsemästä ja kaiken lisäksi nuorin osallistuja. Mitalista jäätiin 1,2 sekuntia. Ensi vuonna tähdätään palkintopallille!! Ensimmäinen ja toinen siirtyvät seuraavaan sarjaan, joten mahdollisuutemme ovat mitä parhaimmat. Tästä se lähtee ja vain taivas on rajana....

 

 

Torstai meni töissä pistäytymisen ja K:n osto- ja myyntiliikeen perustamiseen, mutta siitä lisää myöhemmin...

Huom!! Emme osta mitään, mutta myymme sitäkin innokkaammin!

Kesä oli täynnä...

kauniita päiviä meren äärellä...

 

 

 

 uusia leikkejä ja taitoja...

 

 

rauhallisia hetkiä järvenrannalla...

 

 

 

 

 rentoja iltoja ja viinilaseja...

 

 

 

 

 Nyt syksy on saapunut pimeine syysiltoineen!

 

 

(huokaus!)

Yhdessätekemisen iloa

Pentu on jo sen ikäinen, että hänen kanssa voi tehdä paljon asioita. Viime aikoina olemme tykänneet puuhastella yhdessä keittiössä. Mitä siitä että salaatista vähenee tomaatit ja kurkut jo ennen tarjoulua tai pikkuleivät eivät ole kaikki saman näköisiä. Se on elämää ja se ei ole aina täydellistä.

 

 

 

 

 

 Kukko puuron keitti,

kana maidon lämmitti,

 pikkulinnut lusikat toivat,

tulkaapa lapset syömään.

Nyt Rillataan!!

Viime aikoina olen päässyt viettämään aikaa aikuisten kanssa todella vähän Pampulan allergioiden takia. Tiistain lenkkisaunassa sain erinomaisen idean vaikka itse sanonkin. Olin jo pitkään pyöritellyt mielessä lasten (ja lastenmielisten) grillibileitä meidän takapihalle ja nyt päätin toteuttaa sen. Seuraavana aamuna soitin pikaisen puhelun huoltomiehille ja sen seurauksena meidän taloyhtiöön ostettiin uusi kaasugrilli. Mahtavaa palvelua "meidän pojilta"!

Kutsuin kokoon sekalaisen seurakunnan ja illasta tuli varsin onnistunut. Edellisen päivän pelkäsin, että vesisade pilaa kokkaillumme ja karkoittaisi vieraat, mutta toisin kävi. Sade iski Helsinkiin vasta sunnuntaina. Kahdelta kannettiin kamat pihalle ja pistettiin grilli tulille. Mukaan ehtivät pentujen rakkaat kummit, naapuriperhe, tarhakaveri vanhempineen ja vanhat perhevalmennus ystävät M&M. Valitettavasti osa joutui kieltäytymään kutsusta kiireiden takia, mutta hyvä porukka saatiin paikalle lyhyetä varoitusajasta huolimatta.

 

 

 

Pennuille olin varannut viihdykkeeksi katuliituja ja saippuakuplia hiekkalaatikon lisäksi, ja he viihtyivät kerrassaan hyvin. Ja kun lapset ovat tyytyväisiä, aikuiset ovat tyytyväisiä. Ruoka oli hyvää ja yksinkertaista. Nukkumaanmenoaika pakotti meidät sisätiloihin, mutta jatkoimme iltaa pienellä porukalla vielä iltapalan merkeissä. Erittäin onnistunut lauantai, jos kotiluolaan jumittuneelta emolta kysytään.

 

 

 

 

Elämä on ihanaa, kun sen täyttää upeilla ystävillä, rennoilla naapureilla ja rohkeilla ihmisillä!!