Äiti!!!

Äidit ja tyttäret ovat dilemma. Pienenä tytöt ovat äidin pikkuprinsessoja ja haluavat olla äitiensä varjoja. Usein taas kuulee nurrosikäisten tyttärien äitien pähkäilevän miten tulisivat toimeen hormoonimyrskyjen keskellä. Kun tytär kasvaa ja muuttaa pois, välit usein paranevat. Kun tytär alkaa odottaa lasta suhde muuttuu taas kerran. Pian molemmat ovat äitejä. Raskausaikana on ehkä helpompi puhua äidille raskauden muutoksista ja tuntemuksista kuin esimerkiksi omalle isälle. Äiti tietää mitä toinen kokee. Oma suhde äitiini on ollut ylä- ja alamäkeä. Välimatkamme on tehnyt siitä selkeämmän. Raskausaika ja äitiyden alku on tehnyt sen erilaiseksi. Nyt kahden pienen tytön äitinä olen miettinyt voiko äiti ja tytär olla läheisiä aina ja ikuisesti? Lähes kaikilla ystävilläni on ollut jos jonkinlaista säätöä äitinsä kanssa. Miksi minusta tuntuu, että suhde isään on aina ollut selkeämpi kuin äitiin?

Mutta nyt kun vietimme syysloman heidän luonaan huomaan tilanteen "erikoiseksi". Äitini on mummo, eikä ensisijaisesti äiti. Mummon tehtävä on hemmotella ja olla halaaja. Äiti komentaa ja kasvattaa, hoitaa ja huolehtii. Viikko mummolassa teki hyvää pennuille, mutta viimeiset kolme päivää olivat tiukkaa aikaa äidille. Mummo voi unohtaa sen miten aikoinaan komenteli meitä lapsia ja kuinka kuria pidettiin jo pienestä pitäen. Ymmärrän sen, että elimme metsän keskellä aivan erilaisessa ympäristössä, kuin missä pentuni nyt kasvavat. Mutta kuri oli silloin ja täytyy olla nytkin. Olin yksin lasten kanssa ja vaikka isovanhemmat auttoivat, vastuun kantaa äiti. Oli helpotus tulla kotiin ja tutulle reviirille. Enää en joudu miettimään sitä miten ihmeessä olen saanut pidettyä Pennun hengissä yli kaksi vuotta tai saanko pidettyä Pampulan ehjänä aikuiseksi?!

Langennut nainen ja lörtsy

Kesä ja oopperajuhlat ovat parivaljakko jota ilman ei tule lomantuntua meidän perheeseen. Tänä kesänä kävimme vain yhdessä oopperassa Pampulan takia. Mutta La Traviata oli upea! Moderni versio Verdin oopperasta tempaisi mukaansa ensimmäisestä tahdista alkaen. Ehkä lavalla välillä tapahtui liikaakin ja paljaat tissit vanhoillisimmille katsojille lähes sydänkohtauksen tuova yllätys, mutta itse kestin sen. Nuorekas ja moderniversio kertoi mielestäni sen että Verdi kestää aikaa. Kaikista parasta, saimme omaa aikaa isäsuden kanssa...

 

 

 

 

 

Oopperan lisäksi nautimme lörtsyistä ja puhtaista järvivesistä. Vietimme kaikki aurikoiset päivät enemmän tai vähemmän rannalla tai sen tuntumassa. Aikataulu oli tiukka, mutta paljon hyviä muistoja jäi. vaikka loman lopussa emo oli aivan naatti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavan kerran varpaat uppoavat kuumaan hiekkaan kenties jo jouluna... Toivossa on hyvä elää!

Lieksa vol. 2 Torvet soikoon...

VaskiViikko ja anopin vierailu olivat toisen osan pääkohdat. Olin hankkinut isäsudelle syntymäpäivälahjaksi liput Vaskiviikon Kynttiläkonserttiin. Lahja osui ja upposi.

 

 

Kirkko on kaunis moderni ilmestys Lieksanjoen rannassa. Illan pimettyä kynttilät loivat upean taustan kauniille sävelille.

Anoppini on kauan haaveillut vierailusta Vaskiviikolle ja nyt se toteutui. Kävimme parissa konsertissa, Paaterissa, Ruunaalla ja erästelemässä metsästysmajallamme. Viikonloppu oli tiukkaa settiä, mutta hän nautti. Ostimme molemmat vihreät Raino-tennarit piristämään syksypäiviä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä viimeistä maisemaa katsellessa on tehty isoja päätöksiä joiden kanssa nyt eletään. (HIH!)

Lieksa vol. 1

Vietin pentujen kanssa suurimman osan lomasta Lieksassa. Viikko kolmestaan ja viikko koko lauman kanssa. Pääsimme viimeinkin nauttimaan VaskiViikosta, erästelystä ja taiteesta yhden loman aikana. Ihanat isovanhemmat antoivat minulle mahdollisuuden levätä ja meille vanhemmille mahdollisuuden olla kahdestaan.

Ollessani pentujen kanssa kolmeen pekkaan "maalla" teimme pieniä kivoja asioita. Kävimme Pikkukilissä katsomassa eläimiä, teimme metsäretkiä lähimaastoon serkkujen kanssa ja nautimme kiireettömästä ajasta. Ihanaa!!

"Ei pure mua!!"

 

 

 

Kyyttöjä

 

Marjat maistuivat, mutta vain puskasta

 

 

 

Näihin maisemiin palataan syyslomalla...

Savonlinnan kesä avattu!!

Oli ihana nähdä sukulaisia, mutta reissu oli raskas raskaana olevalle. Kelit eivät suosineet lomalaisia ennen sunnuntain äitienpäivää. Pääasia oli kuitenkin nukkuminen (iskä onnistui tässä erinomaisesti) ja Pennulle mummin ja ukin näkeminen. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa raskautta oma sänky ja oma koti ovat parhaita paikkoja. Vaikka ukki antaakin meidän käyttää hänen makuuhuonettaan, niin oman tyynyn tai minun tapauksessa tyynyjen puute teki öistä aika raskaita. Lauantai-iltana olin jo niin kiukkuinen ja väsynyt, että jopa oman kullan karjalanpiirakan syöminen ärsytti niin paljon että teki mieli iskeä häntä haarukalla päähän.  

 

 

 

 

 

Savonlinnassa on mainioita leikkipuistoja, mutta Pentua ihmetytti se että niihin oli mentävä autolla. Suosikiksi nousi Pikkukakkosen puisto ja Muumipuisto. Aloitimme kesäkauden muikkusesongin Seurahuoneella ja söimme Lipan pehmikset. Todellakin nyt on kesä alkanut!!

Kuume... Matkakuume...

Kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Nyt on kulunut kymmenen kuukautta siitä kun viimeksi olin ulkomailla. Tai pyörähdettiin me Ruotsissa kuukausi sitten, mutta sitä ei oikein meillä lasketa. Isäsuden työpaikan vaihto, asunnon ostaminen ja tämä raskaus ovat saaneet meidät pysymään kotimaan kamaralla.

Kun olin Pennun kanssa kotona kävin niiden 14 kuukauden aikana ulkomailla lähes joka toinen kuukausi. Toki tämä pitää sisällään myös ne Ruotsin ja Viron matkat. Pentu on nyt vajaat kaksi vuotta ja hän on käynyt 5 eri maassa ja tehnyt 6 ulkomaanmatkaa. Jotta reissaaminen ei olisi jäänyt ihan noin vähäiseksi on hän myös kiertänyt Suomea ristiin rastiin. Siihen mennessä kun hän oli kolmen kuukauden ikäinen oli hän matkustanut autossa yli 3 000 kilometriä ja vuoden ikään mennessä matkustanut autolla, junalla, laivalla ja lentäen useita, useita kertoja.

Mitenhän meidän matkustamisen käy nyt kun pentue kasvaa? "Ei lasten kanssa voi matkustella"- kommentti nostaa karvani pystyyn. Ihan vain todistaakseni epäilijät vääräksi, meidän on pakko jatkaa matkustelua ja kohteina ei voi olla vain ja ainoastaan Kanaria.

Ensi kertaa vesillä 1 kk



Muscat tammikuussa 2012



Risteilemässä Arabianmerellä

Abu Dhabin kulkuri

Minne tänään?
 Päämäärä ei ole tärkeintä vaan se että on matkalla johonkin...



Nalle

Apinoita!



Jotain paikallista vanhemmille...







Vähän erilainen bussi

Tänään käymme matkaan, mutta kotimaassa. Suuntaamme Savoon Olavinlinnan maisemiin sukuloimaan ja näkemään kummilapsia ja kummeja. Siellä odottaa myös Pennun pyörä noutajaa. Kypärä matkaan ja menoksi. Ihanan pitkä viikonloppu tiedossa!

Kohti uutta...

Olen kolmekymmentä vuotta sitten, kaukana Itä-Suomessa syntynyt tyttö, nainen, susilapsi, joka on kasvanut aikuiseksi ja muuttanut kaupunkiin. Oman reviirin löytäminen ja lauman rakentaminen on ollut haastavaa, mutta kasvattavaa.

 

 

Korpimaisemat on muuttunut Helsingin lähiöksi ja ikuinen vaeltaja on tehnyt pesän ja opetellut kasvattamaan jälkikasvua toisen levottoman sielun kanssa.

Perässäni kulkeva, ja maailmaa ihmettelevä pentuni on pian kaksi vuotta ja kohta hänestä tulee isosisko. Tämä emo on onnellinen aina silloin, kun ei ole paniikin vallassa, miten ihmeessä selviän tästä kaikesta?? Tuleeko tästä selviytymistarina vai ei, se jää nähtäväksi!