Voima olkoon kanssani!

Nyt on noin viikko siihen kun odotettu päivä on täällä. Ja mitä voin sanoa? Olen niin loppu, että voisin kaivautua peiton alle ja nousta vasta kun IpaNapa on syntynyt. Tai itkeä silmät päästä, kun joku odottaa minun tekevän jotain ja EN vain jaksa!! Selkään pakottaa, takana erittäin huonosti nukuttu yö syömieni nuppineulojen(?) ja tuon pienen jalkapalloilijan alun vuoksi. Mitkään vaatteet eivät mahdu päälle ja ne mitkä mahtuvat saavat minut näyttämään kamalalta (olen mato joka on syönyt lihapullan). Uusia vaatteita ei kannata ostaa, koska käyttöikä on niin lyhyt mutta en haluaisi hautautua tänne neljän seinän sisällekään loppuajaksi. Ahdistaa!!

Tämä siis tänään, eilen sitä vastoin pursusin energiaa. Kävin lounaalla ihanan ystävän kanssa, shoppailin ja pikatreffeillä söin jäätelöä auringonpaisteessa rakkaani kanssa. Totuus on, että sitä energiaa riitti noin neljäksi tunniksi, jonka jälkeen väsymys, turvotus ja pakotus iskivät jälleen kimppuuni. Mutta tärkeintä oli, että minulla oli hauskaa ja olin oma iloinen itseni edes osan päivästä. Inhoan olla väsynyt ja vikisevä riippakivi rakkailleni. En muista tätä vaihetta viime kerrasta! Olinko näin rasittunut (lue rasittava) viimeksi???  Harmittaa, ettei tullut kirjoitettua enempää tuntemuksia ja tapahtumia ylös siitä kun odotin Pentua.

Viime kerta oli kylläkin erilainen. Eka kerta on aina ensimmäinen ja ainutlaatuisin. Saatoin fiilistellä jokaista kehitysvaihetta ja muutosta kehossani. Iltaisin pystyi lepäämään ja kerätä voimia seuraavaan päivään, jos siltä tuntui. Isäsusikin oli pitkällä lomalla loppuraskaudesta ja saatoimme viettää laatuaikaa ja tehdä kaikkea hauskaa yhdessä. Nautin olostani ja odotuksesta, tunsin itseni naiselliseksi ja upeaksi (ainakin suurimman osan aikaa). En ole sitä sorttia, joka "lässähtää" tai muuttuu täysin hompsuiseksi raskaanaollessaan vaan olen suhteellisen edustava tilastani huolimatta. Tässä raskaudessa edellinen lause pitää paikkaansa, mutta kaikki muu... Koska kotiluolassa asustaa jo entuudesta energinen Susilapsi, Äitisusi ei istu iltaisin sohvalla katsomassa telkkua vaan hoitaa kotia tai puuhastelee Pennun kanssa. Kun sain tietää viime syksynä olevamme raskaana toistamiseen, päätin että nautin tästä VIIMEISESTÄ kerrasta täysillä. Nyt lähes yhdeksän kuukautta myöhemmin laskettuaika lähestyy ja odotus on mennyt "siinä sivussa".  Hieman harmittaa, mutta Pentu on kuitenkin ollut kaikista tärkein asia elämässä ja arjessa. Hän on ansainnut sen, kohtahan hän ei ole enää perheen vauva ja 100 % huomioni kohde. Surullista, mutta ehkä selviän siitä!

Turussa 04/2011

Lopun alkua

Isäsuden veikkaus on, että Pentu syntyy kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Minun arvaus +/-2 päivää ja ystäväni päivä lasketunajan jälkeen. No, pian se nähdään. L.A on jo aika lähellä ja nyt voi vain jännittää. Mietin missä vaiheessa sitä oikein sisäistää sen asian, että pian meitä on neljä!! Pennun kanssa siihen meni tovi syntymän jälkeen ja vaikka aikaa on ollut yhdeksän kuukautta niin samalla tavalla taitaa käydä nytkin.

Pakko kyllä myöntää, että tämän raskauden aikana olen saanut enemmän aikaiseksi kuin mitä viimeksi. Tai ainakin siltä tuntuu. Sinä päivänä, kun sain tietää että olen raskaana allekirjoitimme lainapaperit ja ostimme ensimmäisen kotimme. Asunto oli mielestämme remonttikunnossa ja  toisaalta halusimme tehdä siitä meidän näköisen. Koska minulla oli lomia jäljellä vaikka kuinka, otin vapaata ja aloin remontoida veljeni avustuksella. On mahtavaa kun on isoveli, joka uhraa oman lomansa ja metsästysviikon pikkusiskon remonttiin. Teimme töitä oikein urakalla ja saimme kuin saimmekin paljon aikaan viikossa. Minä käsittelin kaikki seinät ja isäsusi laittoi Pennun kummin kanssa uuden lattian. Teimme remontin ja muuton kahdessa viikossa, kiitos perheen ja ystävien.

 

Koska aikaa oli rajallisesti, osa hommista jäi muuton jälkeiseen aikaan. Muutettuamme olemme muun muassa maalanneet ja hioneet ovet ja ovenkarmit,  kuten myös myös kaikki vaatekaappien sisukset,  ovet ja ovenpielet (rv 24), maalanneet (uudelleen) ja listoittaneet eteisen sekä Pennun huoneen (rv 26). Hiominen on ollut isäsuden hommaa ja minä olen heiluttanut sutia.



Ennen ja jäkeen...

Viikoilla 36 maalasin parvekekalusteet ja rv 37 laitettiin parvekkeen pinnat kuntoon. Minä pesin pinnat ja isäsusi maalasi ja nyt on kaikki valmista.



Ennen ja jälkeen. Susiäidin kesäparatiisi iltavalossa.

Nyt vain lepäillään!!

 

 

 

 

Kun pelko tekee pesän!

Kun odotin Pentua luonnollisesti ajatuksissa kävi kysymys siitä mitä jos hän ei ole terve. Mutta se oli vain hetkellistä mietintää joka päättyi siihen, että sitten sen näkee ja kyllä me pärjätään. Tämän raskauden aika ajatus on pyörinyt mielessäni useamminkin. Olemme olleet todella onnekkaita ja totta kai se pelottaa, että milloin onni loppuu. Kaikkihan on ollut hyvin. Minulla on ihana aviomies, mahtava koti ja supersuloisen-upean-mahtavan-täydellinen Pentu. Keikutammeko venettä. Yksi terve Pentu oli siunaus ja onko niitä todellakin pakko olla kaksi? No, mielestämme kuvasta puuttuu palanen. Toinen Pieni Pentu.

 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut ehkä liikaakin kasvotusten sen seikan kanssa, että kaikille lapsen saaminen ei olekaan niin helppoa. Usein puhutaan siitä miten yleisiä keskenmenot ovat. Itse en ole sitä kokenut, mutta lähipiirini on. Ystäväpiirini ei ole suuren suuri vaikka kavereita riittääkin, mutta silti viisi ystävääni on kokenut sen - tunteen kun unelma pienestä ihmisestä menee pirstaleiksi.

Viimeiset pari tapausta ovat tapahtuneet raskauteni aikana ja varsinkin se on saanut minut miettimään omaa onneani ja sitä että kaikki on mennyt "liian hyvin". Mietin välillä olenko tehnyt jotain millä olen vahingoittanut tulevaa Pentuani, mitä jos synnytyksessä sattuu jotain, mitä jos, mitä jos??? Keskustelin asiasta neuvolassa ja kuulema en ole poikkeus. Useat Kakkosta odottavat ja varsinkin komannella kierroksella olevat ovat huolissaan lapsen terveydestä Esikoita enemmän. Oli helpottavaa kuulla, että tämä on ihan normaalia. Pelko tekee pesän rintaan, koska olemme onnellisia siitä mitä meillä on ja koska rakastamme niin paljon.

 

Mutta onko onnea maailmassa rajallinen määrä? Miksi sen pitäisi loppua?

 

 

 

 

 

 

 

Ihana raskausaika!

Luin joku päivä sitten Iltalehdestä jutun piinaavista raskausvaivoista. Siinä puhuttiin siitä miten raskauden ikävistä puolista ei oikein voi puhua. Ainakin Daily Mailin kolumnistin Ashley Pearsonin mielestä raskausajan ikävistä vaivoista ei puhuta tarpeeksi ja 72 % Iltalehden kyselyyn vastanneista oli myös tätä mieltä. Yleisesti raskaanaoloa pidetään "naiseuden huipentumana" ja naisen "pitää" nauttia olostaan - säteillä. (PYH!)

Eilen oli taas neuvolassa käynnin aika. Jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen, että ehdin bussiin, ja tästä seurasi vihlontaa ja irvistyksiä. Rupesin miettimään mitä kaikkia vaivoja ja vikoja raskaus on tuonut elämääni viimeisen 9 kuukauden ajalle. Muistan kuinka kaipasin raskaana olemista Pennun syntymän ja tämän raskauden välillä, nyt kun olen raskaana kaipaan omaa vartaloani. Tästä syystä päätin tehdä listan raskauden ikävistä puolista, jotta seuraavan kerran kun alan kaipaamaan "tätä tilaa" lukaisen sen ja tulen toivottavasti järkiini.

Olen välttynyt osasta Ashleyn mainitsemista vaivoista; suonikohjut, rintojen muuttuminen tunnistamattomiksi, karvankasvun kiihtyminen ja huono iho. Mutta tässä minun lista.

PAHOINVOINTI

Puolisoni tekee minulle aamupalan lähes joka (työ)aamu. Ah, miten ihanaa ja kiitollista on juosta sen jälkeen juttelemaan WC-ankalle, lukemaan Arabiaa. Ja eihän siinä mitään, jos se olisi siinä, mutta kun oksentamisen jälkeen pahoinvointi vie voimat ja ainut mitä voit tehdä on raahautua sohvalle ja toivoa parempaa huomista.

Parasta kaikessa on, että ei ole olemassa "aamupahoinvointia" vaan tämä vaiva voi kattaa koko päivän ja kaikki ruokailut, bussimatkat, leipomoiden ohittamiset jne. Herra auttakoon, jos aamubussiin satuu joku puistokemisti tai edellisenä iltana pitkään juhlinut. Hajuaistin paraneminen potenssiin kymmenen ei aina ole eduksi!!

Tyylikkäässä vessassa on mukavampi oksentaa.

SELKÄVAIVAT

Voi miten kivalta tuntuukaan kärsiä iskiaskivuista, hermosärystä ja puutuneista jaloista. Tämän raskauden aikana nämä vaivat alkoivat heti kun pahoinvoinnista päästiin. Jippuu! Olikin todella ihana löytää itsensä juna-aseman portaista naamaltaan, kun puutunut jalka petti kesken portaiden nousemisen.



TURVOTUS

Kengät puristaa, nilkkoja pakottaa, sormukset eivät istu sormiin. Kyykkyyn meneminen sattuu jalkoihin ja ylös nouseminen tuntuu pääsiäisen ihmeeltä.


Ja minulla on oikeasti sirot nilkat.
Kaipaan niitä!

Vitamiineja, Rennie, Levolac,
Panadol ja lämpötyyny - mainio setti
 aamupalaksi että iltapalaksi

SÄRYT

Jos koskee niin mitäpä otat? Panadol on yhtä tehokas nieltynä ja otsaan liimattuna, kun kyseessä on esimerkiksi hammassärky (raskaus nro1.). Kipuja tulee yllättäviin paikkoihin selkään, hartioihin, lonkkiin, ala-päähän jne, jne. Onkin tosi kiva olla kavereiden kanssa ostoksilla tai lenkillä ja saada "kipukohtaus". Se tunne kun tuntuu, että joku tunkee kuumaa hiilihankoa selkääsi tai häpyluuhun on erittäin piristävä ja tekee sosiaalisista tilanteista ikimuistoisia.











NÄRÄSTYS

Viime viikonloppuna valvoin monta yötä kun iltapala yritti kiivetä ylös ja vatsahapot polttivat kurkkua. Taivaan kiitos Rennien!!


OLEN ISO

Kenkien jalkaan laittaminen, puutarhakalusteiden maalaaminen parvekkeella, sohvan alustan imuroiminen, Pennun pukeminen ja/tai lelujen kerääminen lattialta, varsinkin kun närästää ja jalat ovat turvonneet tukeiksi, vastaavat Circuit training harjoitusta 10 kilon painojen kanssa. By the way, olen aina inhonnut kyseistä treeniä!!!

Projekti nro 10. rv 37

Toimii myös tarjoilupöytänä

 

Nämä vaivat ovat olleet riesanani enemmän tai vähemmän yhtä aikaa, koko ajan tai peräkkäin. On niitä hyviä hetkiäkin ollut ja vauvan kanssa samassa paketissa oleminen on ainutlaatuista, mutta ei se ole uskomattoman upeaa ja vaaleanpunaista hattaraa. Tiedoksi vain, en edes ole niin valtavan kokoinen kuin mitä kuulema voisin olla, mutta silti hetkittäin on ollut rankkaakin.

12 h ennen Pennun syntymää