Voi Perjantai!!

Jos joskus olenkin tuntenut morkkista siitä, että Pentu on tarhassa ja minä kotona äippälomalla, niin EN tänään!! Lapset osaavat olla rasittavia, hermoja raastavia, kuristettavan ärsyttäviä ja tuhoisia tervejärkisen(?) aikuisen hermoille.

Rakastan sitä pientä karvapäätä suunnattomasti, mutta tänään teki mieli kuristaa se pikku pirulainen. Pentu on oppinut muun muassa kysymään "Miksi?" ja tähänhän ei ole vastausta jota ei voisi jatkaa uudella Miksi-kysymyksellä. Tyyliin...

-Pentu, älä hankaa voita pöytään!!
-Miksi?
-Se sotkee kaikki paikat
-Miksi?
-Voi kuuluu leivälle ja leipä suuhun
-Miksi?... ...
Ja jos häneltä kysyy vastaavaa, vastaus on "Siksi!!" ja iloinen nauru päälle. Suloista? No, hetken aikaa joo, MUTTA...!!!

Tänään hän halusi tehdä kaiken itse ja tasan tarkkaan vastoin äidin pyyntöjä. Päivä kruunautui siihen kun Pentu pudotti lasin lattialle, kiivettyään pöydän ääreen meuhkaamaan. Halusi piparin (Huom!! Vartti ennen ruoka-aikaa, huutaen "EI RUOKAA, PIPARI!!"). Pentu otti tiukan liidon eteiseen siksi aikaa, että sain siivottua keittiön. Tämä kaikki tapahtui noin 15 minuuttia ennen Isäsuden paluuta ja jostain syystä hän arvasi, että jotain oli sattunut. Tunnelma oli ehkä Hieman varautunut. En ole ylpeä itsestäni, mutta pinnani paloi aivan tyystin. Pamautin Pennun kuullen pari ärräpäätä ja jätin hänet yksin istumaan eteisen lattialle, kun raivosin imurille keittiössä. Suunnittelin jo lähteväni lätkimään johonkin suuntaan, kun uros saapuu kotipesään, mutta tänne jäin.

Mitä väliä sillä yhdellä lasilla oikein oli, ei mitään. Mutta sillä hetkellä Äitisusi oli väsynyt ja olo on ahdistunut. Omasta mielestäni olen pääsääntöisesti hyvä äiti - paras mahdollinen Pennulle, mutta joskus se kuppia vaan keinahtaa ja läikkyy. Tekee mieli karata sinne missä pippuri kasvaa, tai minun tapauksessa oikeastaan merille, tällä hetkellä kavereiden tykö Monacon F1 viikolle.

Vanhemmuuden suurin oppimäärä tuntuu muodostuvan syyllisyyden kestämisestä. Tunnen kamalan huonoa omatuntoa siitä, että pinnani palaa enkä jaksa olla läsnä ja selittää kaikkia asioita järkevästi ja rauhallisesti. Morkkista lisää se, että en tehnyt mitään hyödyllistä tai opettavaista hänen kanssaan koko päivänä.

Kummallehan meistä jää suuremmat traumat näistä ajoista?

Monaco-Ville

Radalla

Muistoja menneestä,
Monaco F1 kisat!