Ei enää huonoja uutisia!!

En kestä enää huonoja uutisia. Intiassa 4-vuotias raiskauksen uhri kuoli saamiinsa vammoihin, äidit ja/tai isät tappavat lapsiaan, Eerikan tapaus... Tuntuu, että aina kun avaan Iltalehden sivut sieltä sataa niskaani kuolemaa ja kärsimystä erityisesti lapsille.

Töissä ollessani työkaverini kaatoi työnantajaamme kohdistuvan ahdistuksensa niskaani päivittäin, läheisille ystävilleni on tapahtunut ikäviä, on ollut sairastuneita läheisiä ja heillä taloudellisia ongelmia. Raskaus on tehnyt minusta herkemmän. Tunnen ahdistusta aina kun luen noita uutisia. Läheisten ongelmat jäävät mieleeni lastiksi. Miksi en voi olla lukematta? Miksi kiusaan itseäni? Kannattaa lukea Micael Dahlenin kirja Ihmispedot, se avaa asiaa ainakin hieman. Mutta vaikein kysymys on, missä vaiheessa raskautta/elämää voi sanoa ihmisille, että Nyt riittää? Olen raskaana ja haluan keskittyä positiivisuuteen ja tulevaan lapseeni!

Klara Vappen

Kuohuvat jäävät nurkkaan ja emon vapun kohokohdat tänä vuonna ovat munkit ja sima. Molemmat näistä itsetehtyinä, ensimmäistä kertaa ikinä! Munkkien paistaminen on aina pelottanut minua ja olen ajatellut, että vain äiti osaa. No, tänä keväänä tajusin olevani äiti ja Ta-Daa!!! Minä osasin!!

 

 

 Kerran olen harjoitellut ennen ja jos Pennulta kysytään mitä on herkku niin se on äidin munkit (niin kuin isinkin mielestä). Oikein Hauskaa ja Herkullista Vappua Kaikille!!

 

 

MUNKIT

n. 40 kpl

 

5 dl maitoa

50 g hiivaa

1,5 tl suolaa

1,5 dl sokeria

0,5-1 rkl kardemummaa

2 munaa

n.1,2 l vehnäjauhoja

100 g margariinia

 

Uppopaistoon:

n. 1-1,5 l öljyä

 

Pinnalle:

sokeri



Tarhasusi ja syyllistetty emo

Ah, loma! Olen lomalla, äitiyslomalla. Voi sitä pahojen katseiden määrää, kun kerroin että jään vapaalle, mutta Pentu viedään tarhaan. Poikkeuksia lukuunottamatta, joka päivä!! Hölmistyneitä ilmeitä, kulmien kohottelua ja lopulta epävarmaa myötäilyä, että niin on parasta Pennulle ja Emolle.

Pentu on vuoden aikana tottunut olemaan tarhasusi ja viihtyy siellä. Äiti taas on väsynyt, kiukkuinen ja ideaton tällä hetkellä. Miksi kiusata kumpaakaan meistä? Mitäs sitten jos ja kun tulee lähtö laitokselle kesken työpäivän? Minne laittaisin hänet, kun kaikki hoitovastuun ottavat ovat arkisin töissä? Tarhaan tietenkin!!

Mielenkiinnolla seurasin mediassa vellonutta keskustelua pienten lasten päivähoidosta. Lapsista joilla ei ole koskaan lomaa. Jotenkin tuntuu hurjalta, jos tällaisia tapauksia on. (Ja varmasti onkin) Olen enkä naiivi, mutta olisikohan asiaa paisuteltu? Määrät tuntuivat aika isoilta. Oli erittäin hyvä, että asia nostettiin esille, mutta tällainen suht tervepäinen ja vastuunsakantava äiti sai taas lisää syitä tarkkailla itseään ja ruoskia huonoudestaan.

Äitiyshän perustuu itsesyytökseen, joka alkaa siitä hetkestä kun raskaustesti on positiivinen ja jatkuu hautaan saakka. Olenko vahingoittanut lastani, kun tuli vietettyä kostea ilta kavereiden kanssa viime kuussa? Hitto, nyt lapseni tulevaisuus on pilalla, kun olen polttanut tupakkaa viimeisen vuoden aikana ennen raskautta! Apua, söin pastoroimatonta rahkaa!! Imetinkö tarpeeksi? Pitäisikö sittenkin antaa vain luomuruokaa? APUA, APUA, OLEN HUONO ÄITI!! Näin se vain menee. Sen lisäksi, että luonnostaan kamppailee syytösten kanssa, ympäristö ruokkii niitä. On "ystävällisiä" tarhantätejä, anoppeja, äitejä, neuvolantätejä, kaikkitietäviä "ystäviä", työkavereita, nimimerkin taakse piiloutuvia kommentaattoreita, median edustajia ja kukkahattutätejä. Kyllä näitä riittää. Hyväähän he (yleensä) tarkoittavat, mutta eivät he aina helpota oloamme. Olen äiti, minua saa neuvoa. Kuka vaan saa tulla kertoa minulle mikä on parasta Pennulleni, koska minähän en sitä en voi tietää!!!

Ruokaa, ruokaa eli brunssi

Sunnuntaibrunssi ystävien kanssa

Alkupalat

Vihersalaatti
Juustoja
Leikkeleitä
Hedelmälautanen
Italiansalaattia

Mozzarellamunakas
Rapeaa pekonia

Croissant
Paahtoleipä
Levitteitä
Marmeladia

Pääruoka

Tervapontikkalohi paahtoleipäpedillä ruohosipuli-sabayonkastikeen kera

Jälkiruoka

Homemade blueberry frozen yogurt
Eton mess - my mess

Juomat

Mimosa
Pares Balta Cava
Omena-, appelsiini-. appelsiini-mangotuoremehu
Kahvi
Tee

Kuva ei anna oikeutta ruualle ja taas kerran kuvaaminen jäi, kun oli suden nälkä... Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi eli täydellinen kattaus!

Seuraa saaressa

Tämän lauantain ohjelmaksi muodostui pennun paluu ja piknic. Pennun tarhan vanhemmat ovat olleet aktiivisia erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Tänä lauantaina ohjelmassa oli yhteinen piknic Seurasaaressa. Tapaaminen oli portilla iltapäivästä jonka jälkeen oli tarkoitus syödä ja leikkiä Juhlakentän tuntumassa parin tunnin ajan.

 

 

 

Meidän pesua myöhästyi aloituksesta hieman. Kummit eivät meinanneet raaskia luopua pennustamme, joten vaelsimme myöhämmin omin nokkinemme saaren poikki lauman luoksen. Aikaisemmin olin ylikriittinen ja tiukka myöhästymisien suhteen. "Jos olet myöhässä älä tule ollenkaan" oli mottoni ja vain yksi ystävistäni sai "vapautuksen" tästä. Nykyään olen silloin tällöin myöhässä, se nostattaa edelleenkin verenpainettani, mutta ei enää aiheuta orastava sydänkohtausta. Syy ei kuitenkaan koskaan ole minussa vaan muissa laumanijäsenissä. Milloin pentu keksii kakkia ulko-ovelle tai isisusi etsii kadonnut... No, mitä ikinä tai bussiliikenne EI VAAN TOIMI TALVELLA!!! Mutta erittäin harvoin, jos koskaan, syy on yksinomaan minun. Ei, Ei, EI!!!


Nyt se on virallista!! Kevät/kesä on alkanut!
Ensimmäiset nuotiomakkarat syöty, on ruokailtu luonnonhelmassa. Päivä muutui koko ajan kauniimmaksi ja loppujen lopuksi palasimme kotiin vasta iltapesulle ja pusulle. Viiden tunnin ulkoilu tainnutti koko lauman nopeasti ja vaivattomasti.

Vanhemmat vapaalla

Aamupäivän messujen ja isäsuden työpäivän jälkeen pentu laitettiin toisen lauman mukaan ja vanhemmat lähtivät liikenteeseen. Saimme viimeinkin mahdollisuuden käyttää lahjakorttimme oopperaan. Vajaa vuosi sitten juhliessamme pyöreitä, saimme lahjaksi 150 € lahjakortin kansallisoopperaan. Valitettavasti meillä on viime aikoina vuonna pitänyt hieman kiirettä ja vasta kortin voimassaoloajan uhkaava loppuminen sai meihin viimein vauhtia.



http://www.ooppera.fi/100_2

 

Pari kuukautta sitten saimme sovittua pennun yökyläilystä, ihanampaakin ihanamman, kummin tykö ja varattua itsellemme liput Lemmenjuoma oopperan ensi-iltaan. Esitys alkoi mainiosti ja normaalista oopperakokemuksesta poiketen se jopa kutkutti nauruhermoja. Valitettavasti se kuitenkin katkesi kuin se kuuluisa kanan lento. Esitys keskeytettiin sairastapauksen vuoksi, vain vähän ennen väliaikaa. Normaalisti olisi harmittanut enemmän, mutta huomasimme että jos oikein pistämme tossua toisen eteen, tai tässä tapauksessa minä pistän korkkareilla kiivaasti, niin ehdimme SAUNAAN! Olemme suuria saunan ystäviä ja siksi pääsimme pettymyksen yli (ja oopperatalosta ulos) suhteellisen nopeasti.

Harmi vain, että Una furtiva lagrima, tuo kaunis aaria jäi kuulematta... Ei tallenne koskaan pärjää aidolle, mutta saunan jälkeen sylikkäin sohvalla kuunneltuna, pentuvapaana iltana, tämä versio oli aika hyvä korvike.

Ilman oopperaakin tämä perjantai latasi akkujamme. Laatuaikaa kahdestaan, hyvää ruokaa, sauna ja erittääin hyvin nukuttu yö - jaksan taas olla maailman paras äiti pennulleni ja upea vaimo miehelleni... Kyllä joskus kannattaa ottaa hengähdystauko siitä kaikkein rakkaimmasta!!

Oi ihana viikonloppu!

Tätä viikonloppua oli odotettu hartaasti. Perjantain piti olla kohokohta, mutta koko viikonlopusta tuli aivan käsittämättömän upea...


Perjantaiaamuna sain soiton joka muutti päiväohjelmamme. Ystäväni oli "vapautunut" muista menoista ja pyysi meitä liittymään seuraan Helsingin Lapsimessuille . Tällaiset tapahtumat eivät ole oikein minun juttu - olen laumaeläin, mutta rajansa kaikella. Lupauduin ihan vain seuran takia (siivouspäivää voi aina siirtää ja tämä antoi siihen hyvän syyn) osallistumaan tähän  lapsiperhehelvettiintapahtumaan.

Vielä bussissa olin paniikin vallassa, että mihin hemmettiin sitä tulikaan lupauduttua. Pinnani on ollut muutenkin viime aikoina suhteellisen lyhyt (vaikka ei sitä koskaan pitkäksi ole haukuttu) tämän raskauden ja siihen liittyvien vaivojen takia. Mikä sen hauskempaa kuin sulloutua suljettuun tilaan yli-innokkaiden superäitien kanssa. Jipiii!

Messut olivat kuin olivatkin hauskat ja pinnani kesti yllättävän hyvin. Superäitejä kestovaippa ja luomuvaatteineen oli ihan riittävästi, mutta mukaan mahtui myös tällainen irvistelevä susirouva. Pennun mukaan parasta oli "piipaa-autot", temppurata ja äidin ei niin suuresti ihailema Ti-Ti Nalle. Se on pakko myöntää, että Riitta on säilynyt hyvin. Isille suunnattu esiintymisasu paljasti kropan olevan kuosissa, mutta dekolteé ja allit paljastivat sen, että ikää on tullut ja vetovoima vetää.

 

 

Kohti uutta...

Olen kolmekymmentä vuotta sitten, kaukana Itä-Suomessa syntynyt tyttö, nainen, susilapsi, joka on kasvanut aikuiseksi ja muuttanut kaupunkiin. Oman reviirin löytäminen ja lauman rakentaminen on ollut haastavaa, mutta kasvattavaa.

 

 

Korpimaisemat on muuttunut Helsingin lähiöksi ja ikuinen vaeltaja on tehnyt pesän ja opetellut kasvattamaan jälkikasvua toisen levottoman sielun kanssa.

Perässäni kulkeva, ja maailmaa ihmettelevä pentuni on pian kaksi vuotta ja kohta hänestä tulee isosisko. Tämä emo on onnellinen aina silloin, kun ei ole paniikin vallassa, miten ihmeessä selviän tästä kaikesta?? Tuleeko tästä selviytymistarina vai ei, se jää nähtäväksi!