Voima olkoon kanssani!

Nyt on noin viikko siihen kun odotettu päivä on täällä. Ja mitä voin sanoa? Olen niin loppu, että voisin kaivautua peiton alle ja nousta vasta kun IpaNapa on syntynyt. Tai itkeä silmät päästä, kun joku odottaa minun tekevän jotain ja EN vain jaksa!! Selkään pakottaa, takana erittäin huonosti nukuttu yö syömieni nuppineulojen(?) ja tuon pienen jalkapalloilijan alun vuoksi. Mitkään vaatteet eivät mahdu päälle ja ne mitkä mahtuvat saavat minut näyttämään kamalalta (olen mato joka on syönyt lihapullan). Uusia vaatteita ei kannata ostaa, koska käyttöikä on niin lyhyt mutta en haluaisi hautautua tänne neljän seinän sisällekään loppuajaksi. Ahdistaa!!

Tämä siis tänään, eilen sitä vastoin pursusin energiaa. Kävin lounaalla ihanan ystävän kanssa, shoppailin ja pikatreffeillä söin jäätelöä auringonpaisteessa rakkaani kanssa. Totuus on, että sitä energiaa riitti noin neljäksi tunniksi, jonka jälkeen väsymys, turvotus ja pakotus iskivät jälleen kimppuuni. Mutta tärkeintä oli, että minulla oli hauskaa ja olin oma iloinen itseni edes osan päivästä. Inhoan olla väsynyt ja vikisevä riippakivi rakkailleni. En muista tätä vaihetta viime kerrasta! Olinko näin rasittunut (lue rasittava) viimeksi???  Harmittaa, ettei tullut kirjoitettua enempää tuntemuksia ja tapahtumia ylös siitä kun odotin Pentua.

Viime kerta oli kylläkin erilainen. Eka kerta on aina ensimmäinen ja ainutlaatuisin. Saatoin fiilistellä jokaista kehitysvaihetta ja muutosta kehossani. Iltaisin pystyi lepäämään ja kerätä voimia seuraavaan päivään, jos siltä tuntui. Isäsusikin oli pitkällä lomalla loppuraskaudesta ja saatoimme viettää laatuaikaa ja tehdä kaikkea hauskaa yhdessä. Nautin olostani ja odotuksesta, tunsin itseni naiselliseksi ja upeaksi (ainakin suurimman osan aikaa). En ole sitä sorttia, joka "lässähtää" tai muuttuu täysin hompsuiseksi raskaanaollessaan vaan olen suhteellisen edustava tilastani huolimatta. Tässä raskaudessa edellinen lause pitää paikkaansa, mutta kaikki muu... Koska kotiluolassa asustaa jo entuudesta energinen Susilapsi, Äitisusi ei istu iltaisin sohvalla katsomassa telkkua vaan hoitaa kotia tai puuhastelee Pennun kanssa. Kun sain tietää viime syksynä olevamme raskaana toistamiseen, päätin että nautin tästä VIIMEISESTÄ kerrasta täysillä. Nyt lähes yhdeksän kuukautta myöhemmin laskettuaika lähestyy ja odotus on mennyt "siinä sivussa".  Hieman harmittaa, mutta Pentu on kuitenkin ollut kaikista tärkein asia elämässä ja arjessa. Hän on ansainnut sen, kohtahan hän ei ole enää perheen vauva ja 100 % huomioni kohde. Surullista, mutta ehkä selviän siitä!

Turussa 04/2011

Voi Perjantai!!

Jos joskus olenkin tuntenut morkkista siitä, että Pentu on tarhassa ja minä kotona äippälomalla, niin EN tänään!! Lapset osaavat olla rasittavia, hermoja raastavia, kuristettavan ärsyttäviä ja tuhoisia tervejärkisen(?) aikuisen hermoille.

Rakastan sitä pientä karvapäätä suunnattomasti, mutta tänään teki mieli kuristaa se pikku pirulainen. Pentu on oppinut muun muassa kysymään "Miksi?" ja tähänhän ei ole vastausta jota ei voisi jatkaa uudella Miksi-kysymyksellä. Tyyliin...

-Pentu, älä hankaa voita pöytään!!
-Miksi?
-Se sotkee kaikki paikat
-Miksi?
-Voi kuuluu leivälle ja leipä suuhun
-Miksi?... ...
Ja jos häneltä kysyy vastaavaa, vastaus on "Siksi!!" ja iloinen nauru päälle. Suloista? No, hetken aikaa joo, MUTTA...!!!

Tänään hän halusi tehdä kaiken itse ja tasan tarkkaan vastoin äidin pyyntöjä. Päivä kruunautui siihen kun Pentu pudotti lasin lattialle, kiivettyään pöydän ääreen meuhkaamaan. Halusi piparin (Huom!! Vartti ennen ruoka-aikaa, huutaen "EI RUOKAA, PIPARI!!"). Pentu otti tiukan liidon eteiseen siksi aikaa, että sain siivottua keittiön. Tämä kaikki tapahtui noin 15 minuuttia ennen Isäsuden paluuta ja jostain syystä hän arvasi, että jotain oli sattunut. Tunnelma oli ehkä Hieman varautunut. En ole ylpeä itsestäni, mutta pinnani paloi aivan tyystin. Pamautin Pennun kuullen pari ärräpäätä ja jätin hänet yksin istumaan eteisen lattialle, kun raivosin imurille keittiössä. Suunnittelin jo lähteväni lätkimään johonkin suuntaan, kun uros saapuu kotipesään, mutta tänne jäin.

Mitä väliä sillä yhdellä lasilla oikein oli, ei mitään. Mutta sillä hetkellä Äitisusi oli väsynyt ja olo on ahdistunut. Omasta mielestäni olen pääsääntöisesti hyvä äiti - paras mahdollinen Pennulle, mutta joskus se kuppia vaan keinahtaa ja läikkyy. Tekee mieli karata sinne missä pippuri kasvaa, tai minun tapauksessa oikeastaan merille, tällä hetkellä kavereiden tykö Monacon F1 viikolle.

Vanhemmuuden suurin oppimäärä tuntuu muodostuvan syyllisyyden kestämisestä. Tunnen kamalan huonoa omatuntoa siitä, että pinnani palaa enkä jaksa olla läsnä ja selittää kaikkia asioita järkevästi ja rauhallisesti. Morkkista lisää se, että en tehnyt mitään hyödyllistä tai opettavaista hänen kanssaan koko päivänä.

Kummallehan meistä jää suuremmat traumat näistä ajoista?

Monaco-Ville

Radalla

Muistoja menneestä,
Monaco F1 kisat!

Aa aa auto...

Tänään on Pennun ensimmäinen kevätjuhla. Odotamme mielenkiinnolla mitä tämä Ryhmärämä esittää meille vanhuksille. Ilmeisesti paljon lauluja, koska olemme saaneet pienen laululinnun meille asumaan. Rallattelua kuuluu suihkussa, bussissa, ratikassa, ruokapöydässä ja leikkien aikana, joka paikassa... Suloista!! Tällä hetkellä Pennun "levylautasella" soivat muun muassa...

 

Liina

Kierrän kuljen näin.

Miss´on ystäväin?

Liinan hälle levitän ja poskeansa silitän.

Sä oot mun ystäväin.

 

 

 

 

Laiva

 

Laiva, laiva, minnekkä laiva mennee?

Muille maille omenoita ostamaan,

kaalinpäitä kauppaamaan.

Hups, laiva keikkas.

 

 

 

 

(Nimi tuntematon)

 

Aa aa auto, auto se kulkee maantietä pitkin.
Aa aa auto, auto se kulkee maantiellä.

Buu buu bussi, bussi se kulkee reittiä pitkin,
Buu buu bussi, bussi se kulkee reitillä.

Laa laa laiva, laiva se kulkee laineita pitkin.
Laa laa laiva, laiva se kulkee laineilla.

Lee lee lentsikka, lentsikka se kulkee ilmoja pitkin.
Lee lee lentsikka, lentsikka se kulkee ilmassa.

 

 

Tästä viimeisestä biisistä (muka järkevä ja jalat maassa elävä todellisuudessa panikoiva) Susiäiti meinasi vetää sen johtopäätöksen, että meidän Pentu änkyttää!!! (Puhehäiriö!! Apua!!) Ennen kuin Pentu oli kunnolla oppinut laulamaan sanoja, hän toisteli "Aa aa auto". Mietin hädissäni, että Pennun puheenkehityksessä on jotain vikaa ja aloin seuraamaan hänen puheluaan. Tovin kuluttua tajusin "häiriön" koskevan vain tätä sanaa ja mietin mistähän tämä johtuu. Kuukausi myöhemmin ymmärsin, että kyseessä on Tarhassa laulettava laulu!! (Minäkö tyhmä, en ymmärrä?!)

 

 

Mitä tästä opimme? ÄITI, ÄLÄ VEDÄ LIIAN NOPEITA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ!



Lopun alkua

Isäsuden veikkaus on, että Pentu syntyy kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Minun arvaus +/-2 päivää ja ystäväni päivä lasketunajan jälkeen. No, pian se nähdään. L.A on jo aika lähellä ja nyt voi vain jännittää. Mietin missä vaiheessa sitä oikein sisäistää sen asian, että pian meitä on neljä!! Pennun kanssa siihen meni tovi syntymän jälkeen ja vaikka aikaa on ollut yhdeksän kuukautta niin samalla tavalla taitaa käydä nytkin.

Pakko kyllä myöntää, että tämän raskauden aikana olen saanut enemmän aikaiseksi kuin mitä viimeksi. Tai ainakin siltä tuntuu. Sinä päivänä, kun sain tietää että olen raskaana allekirjoitimme lainapaperit ja ostimme ensimmäisen kotimme. Asunto oli mielestämme remonttikunnossa ja  toisaalta halusimme tehdä siitä meidän näköisen. Koska minulla oli lomia jäljellä vaikka kuinka, otin vapaata ja aloin remontoida veljeni avustuksella. On mahtavaa kun on isoveli, joka uhraa oman lomansa ja metsästysviikon pikkusiskon remonttiin. Teimme töitä oikein urakalla ja saimme kuin saimmekin paljon aikaan viikossa. Minä käsittelin kaikki seinät ja isäsusi laittoi Pennun kummin kanssa uuden lattian. Teimme remontin ja muuton kahdessa viikossa, kiitos perheen ja ystävien.

 

Koska aikaa oli rajallisesti, osa hommista jäi muuton jälkeiseen aikaan. Muutettuamme olemme muun muassa maalanneet ja hioneet ovet ja ovenkarmit,  kuten myös myös kaikki vaatekaappien sisukset,  ovet ja ovenpielet (rv 24), maalanneet (uudelleen) ja listoittaneet eteisen sekä Pennun huoneen (rv 26). Hiominen on ollut isäsuden hommaa ja minä olen heiluttanut sutia.



Ennen ja jäkeen...

Viikoilla 36 maalasin parvekekalusteet ja rv 37 laitettiin parvekkeen pinnat kuntoon. Minä pesin pinnat ja isäsusi maalasi ja nyt on kaikki valmista.



Ennen ja jälkeen. Susiäidin kesäparatiisi iltavalossa.

Nyt vain lepäillään!!

 

 

 

 

Pitkä lyhyt viikonloppu

Kesän tultua viikonloput tuntuvat pidemmiltä, positiivisessä mielessä. Ehtii ja jaksaa tehdä enemmän. Viime viikonloppuna kävimme perjantaina Fallkullan kotieläintilalla kaverien kanssa ja siivosin parvekkeen ja tein siitä kesäparatiisin.

Aitoja ja ei niin aitoja eläimiä

Lauantaina osallistuimme kolmatta kertaa Ravintolapäivään, mutta vain asiakkaana. Jaksaisikohan sitä joskus osallistua ravintoloitsijana?

Päivään sisältyi makumatka muun muassa Puolaan, Kreikkaan ja Italiaan

Ja sunnuntain saimme käyttää ihan vain oleiluun, syömiseen ja Pentuvapaaseen aikaan, kun kummit veivät Pennun uimaan.

Ihanan täydellinen viikonloppu vaikka jalat olivatkin tulessa puolet ajasta ja isäsusi joutui hieromaan niitä iltaisin.

Kun pelko tekee pesän!

Kun odotin Pentua luonnollisesti ajatuksissa kävi kysymys siitä mitä jos hän ei ole terve. Mutta se oli vain hetkellistä mietintää joka päättyi siihen, että sitten sen näkee ja kyllä me pärjätään. Tämän raskauden aika ajatus on pyörinyt mielessäni useamminkin. Olemme olleet todella onnekkaita ja totta kai se pelottaa, että milloin onni loppuu. Kaikkihan on ollut hyvin. Minulla on ihana aviomies, mahtava koti ja supersuloisen-upean-mahtavan-täydellinen Pentu. Keikutammeko venettä. Yksi terve Pentu oli siunaus ja onko niitä todellakin pakko olla kaksi? No, mielestämme kuvasta puuttuu palanen. Toinen Pieni Pentu.

 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut ehkä liikaakin kasvotusten sen seikan kanssa, että kaikille lapsen saaminen ei olekaan niin helppoa. Usein puhutaan siitä miten yleisiä keskenmenot ovat. Itse en ole sitä kokenut, mutta lähipiirini on. Ystäväpiirini ei ole suuren suuri vaikka kavereita riittääkin, mutta silti viisi ystävääni on kokenut sen - tunteen kun unelma pienestä ihmisestä menee pirstaleiksi.

Viimeiset pari tapausta ovat tapahtuneet raskauteni aikana ja varsinkin se on saanut minut miettimään omaa onneani ja sitä että kaikki on mennyt "liian hyvin". Mietin välillä olenko tehnyt jotain millä olen vahingoittanut tulevaa Pentuani, mitä jos synnytyksessä sattuu jotain, mitä jos, mitä jos??? Keskustelin asiasta neuvolassa ja kuulema en ole poikkeus. Useat Kakkosta odottavat ja varsinkin komannella kierroksella olevat ovat huolissaan lapsen terveydestä Esikoita enemmän. Oli helpottavaa kuulla, että tämä on ihan normaalia. Pelko tekee pesän rintaan, koska olemme onnellisia siitä mitä meillä on ja koska rakastamme niin paljon.

 

Mutta onko onnea maailmassa rajallinen määrä? Miksi sen pitäisi loppua?

 

 

 

 

 

 

 

Ihana raskausaika!

Luin joku päivä sitten Iltalehdestä jutun piinaavista raskausvaivoista. Siinä puhuttiin siitä miten raskauden ikävistä puolista ei oikein voi puhua. Ainakin Daily Mailin kolumnistin Ashley Pearsonin mielestä raskausajan ikävistä vaivoista ei puhuta tarpeeksi ja 72 % Iltalehden kyselyyn vastanneista oli myös tätä mieltä. Yleisesti raskaanaoloa pidetään "naiseuden huipentumana" ja naisen "pitää" nauttia olostaan - säteillä. (PYH!)

Eilen oli taas neuvolassa käynnin aika. Jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen, että ehdin bussiin, ja tästä seurasi vihlontaa ja irvistyksiä. Rupesin miettimään mitä kaikkia vaivoja ja vikoja raskaus on tuonut elämääni viimeisen 9 kuukauden ajalle. Muistan kuinka kaipasin raskaana olemista Pennun syntymän ja tämän raskauden välillä, nyt kun olen raskaana kaipaan omaa vartaloani. Tästä syystä päätin tehdä listan raskauden ikävistä puolista, jotta seuraavan kerran kun alan kaipaamaan "tätä tilaa" lukaisen sen ja tulen toivottavasti järkiini.

Olen välttynyt osasta Ashleyn mainitsemista vaivoista; suonikohjut, rintojen muuttuminen tunnistamattomiksi, karvankasvun kiihtyminen ja huono iho. Mutta tässä minun lista.

PAHOINVOINTI

Puolisoni tekee minulle aamupalan lähes joka (työ)aamu. Ah, miten ihanaa ja kiitollista on juosta sen jälkeen juttelemaan WC-ankalle, lukemaan Arabiaa. Ja eihän siinä mitään, jos se olisi siinä, mutta kun oksentamisen jälkeen pahoinvointi vie voimat ja ainut mitä voit tehdä on raahautua sohvalle ja toivoa parempaa huomista.

Parasta kaikessa on, että ei ole olemassa "aamupahoinvointia" vaan tämä vaiva voi kattaa koko päivän ja kaikki ruokailut, bussimatkat, leipomoiden ohittamiset jne. Herra auttakoon, jos aamubussiin satuu joku puistokemisti tai edellisenä iltana pitkään juhlinut. Hajuaistin paraneminen potenssiin kymmenen ei aina ole eduksi!!

Tyylikkäässä vessassa on mukavampi oksentaa.

SELKÄVAIVAT

Voi miten kivalta tuntuukaan kärsiä iskiaskivuista, hermosärystä ja puutuneista jaloista. Tämän raskauden aikana nämä vaivat alkoivat heti kun pahoinvoinnista päästiin. Jippuu! Olikin todella ihana löytää itsensä juna-aseman portaista naamaltaan, kun puutunut jalka petti kesken portaiden nousemisen.



TURVOTUS

Kengät puristaa, nilkkoja pakottaa, sormukset eivät istu sormiin. Kyykkyyn meneminen sattuu jalkoihin ja ylös nouseminen tuntuu pääsiäisen ihmeeltä.


Ja minulla on oikeasti sirot nilkat.
Kaipaan niitä!

Vitamiineja, Rennie, Levolac,
Panadol ja lämpötyyny - mainio setti
 aamupalaksi että iltapalaksi

SÄRYT

Jos koskee niin mitäpä otat? Panadol on yhtä tehokas nieltynä ja otsaan liimattuna, kun kyseessä on esimerkiksi hammassärky (raskaus nro1.). Kipuja tulee yllättäviin paikkoihin selkään, hartioihin, lonkkiin, ala-päähän jne, jne. Onkin tosi kiva olla kavereiden kanssa ostoksilla tai lenkillä ja saada "kipukohtaus". Se tunne kun tuntuu, että joku tunkee kuumaa hiilihankoa selkääsi tai häpyluuhun on erittäin piristävä ja tekee sosiaalisista tilanteista ikimuistoisia.











NÄRÄSTYS

Viime viikonloppuna valvoin monta yötä kun iltapala yritti kiivetä ylös ja vatsahapot polttivat kurkkua. Taivaan kiitos Rennien!!


OLEN ISO

Kenkien jalkaan laittaminen, puutarhakalusteiden maalaaminen parvekkeella, sohvan alustan imuroiminen, Pennun pukeminen ja/tai lelujen kerääminen lattialta, varsinkin kun närästää ja jalat ovat turvonneet tukeiksi, vastaavat Circuit training harjoitusta 10 kilon painojen kanssa. By the way, olen aina inhonnut kyseistä treeniä!!!

Projekti nro 10. rv 37

Toimii myös tarjoilupöytänä

 

Nämä vaivat ovat olleet riesanani enemmän tai vähemmän yhtä aikaa, koko ajan tai peräkkäin. On niitä hyviä hetkiäkin ollut ja vauvan kanssa samassa paketissa oleminen on ainutlaatuista, mutta ei se ole uskomattoman upeaa ja vaaleanpunaista hattaraa. Tiedoksi vain, en edes ole niin valtavan kokoinen kuin mitä kuulema voisin olla, mutta silti hetkittäin on ollut rankkaakin.

12 h ennen Pennun syntymää

Savonlinnan kesä avattu!!

Oli ihana nähdä sukulaisia, mutta reissu oli raskas raskaana olevalle. Kelit eivät suosineet lomalaisia ennen sunnuntain äitienpäivää. Pääasia oli kuitenkin nukkuminen (iskä onnistui tässä erinomaisesti) ja Pennulle mummin ja ukin näkeminen. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa raskautta oma sänky ja oma koti ovat parhaita paikkoja. Vaikka ukki antaakin meidän käyttää hänen makuuhuonettaan, niin oman tyynyn tai minun tapauksessa tyynyjen puute teki öistä aika raskaita. Lauantai-iltana olin jo niin kiukkuinen ja väsynyt, että jopa oman kullan karjalanpiirakan syöminen ärsytti niin paljon että teki mieli iskeä häntä haarukalla päähän.  

 

 

 

 

 

Savonlinnassa on mainioita leikkipuistoja, mutta Pentua ihmetytti se että niihin oli mentävä autolla. Suosikiksi nousi Pikkukakkosen puisto ja Muumipuisto. Aloitimme kesäkauden muikkusesongin Seurahuoneella ja söimme Lipan pehmikset. Todellakin nyt on kesä alkanut!!

Päivä äitien!



Oikein ihanaa äitienpäivää!!

 

 

 

Äitienpäivä 2012

 

 

 

Kakkua ja Kummituksia!

Koen että kummit ja kummius voivat olla isoja  asioita lapselle ja aikuiselle. Kun valitsimme kummeja Pennulle, se oli helppoa. Kunnia lankesi kolmelle sukulaiselle ja yhdelle ystävälle. Sylikummina toimii ystäväni kurahousukaudeltani, muut kummit ovat minun vanhin veljeni sekä Pennun isän veli puolisoineen. Mielestämme neljä henkeä on ainut oikea määrä kummeja, ainakin meillä. Pennulla on mainio suhde omaan sylikummiinsa jä hänen puolisoon (joka ei Pennun syntyessä ollut vielä kuvioissa). He puuhaavat yhdessä kaikenlaista ja Pentu on ollut pari kertaa heillä yökylässä. Muita kummeja Pentu näkee harvemmin, mutta silloin heillä on hauskaa yhdessä. Nyt Kakkosen kohdalla asia on aiheuttanut päänvaivaa. Emme tiedä ketä pyytää. Samoja emme halua käyttää.

 

Kavereita on ja sukua, mutta kuka/ketkä ovat oikea valinta? Mikä on kummin rooli tänä päivänä?

 

 

 

Joku tovi sitten juhlimme Pennun nimipäiviä kummien ja ystäväperheen kanssa. Emme normaalisti juhli nimppareita, mutta nyt teki mieli tehdä täytekakku ja sellaista ei kolme henkeä yksin syö. Sanoin kutsutuille, että ei lahjoja kiitos, mutta eivät he totelleet. Onhan se kiva, että kummit muistavat merkkipäivinä, mutta onko nykykummin rooli toimia lahja-automaattina vai onko se jotain muuta?

 

 

 

Kakkua!

 

 

 

 





Kummin tuoma lahja, Lego-juna. Napakymppi!!

Itse haluaisin kummin olevan "se toinen aikuinen" lapsen elämässä. Että hän antaisi aikaa ja olisi läsnä ainakin lapsen  elämän isoimmissa käänteissä. Itse yritän nähdä kummilapsiani ja tehdä pieniä, mutta ikimuistoisia asioita heidän kanssaan. Tiedän välillä epäonnistuvani, aikaa ei ole tarpeeksi ja valitettavasti kaikkien kummilasteni kanssa en ole löytänyt yhteyttä - yhteistä säveltä. Käymme uimassa tai pulkkamäessä, ulkona syömässä tai makkaranpaistossa metsässä, Korkeasaaressa tai Linnanmäellä. Jotain pientä kivaa - yhteistä aikaa. Valitettavasti tämä ei riitä kaikille vanhemmille, vaan he odottavat tai jopa vaativat ostamaan asioita heidän lapsille vain siksi että kun olet kummi. Ja tämä nostattaa verenpainettani!!

Onko ajan haluaminen liikaa tämän päivän kiireisessä elämänrytmissä? Onko aika liian vähän, pitääkö aina olla kukkaro auki kun tavataan? Toivottavasti ei.




Kuume... Matkakuume...

Kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Nyt on kulunut kymmenen kuukautta siitä kun viimeksi olin ulkomailla. Tai pyörähdettiin me Ruotsissa kuukausi sitten, mutta sitä ei oikein meillä lasketa. Isäsuden työpaikan vaihto, asunnon ostaminen ja tämä raskaus ovat saaneet meidät pysymään kotimaan kamaralla.

Kun olin Pennun kanssa kotona kävin niiden 14 kuukauden aikana ulkomailla lähes joka toinen kuukausi. Toki tämä pitää sisällään myös ne Ruotsin ja Viron matkat. Pentu on nyt vajaat kaksi vuotta ja hän on käynyt 5 eri maassa ja tehnyt 6 ulkomaanmatkaa. Jotta reissaaminen ei olisi jäänyt ihan noin vähäiseksi on hän myös kiertänyt Suomea ristiin rastiin. Siihen mennessä kun hän oli kolmen kuukauden ikäinen oli hän matkustanut autossa yli 3 000 kilometriä ja vuoden ikään mennessä matkustanut autolla, junalla, laivalla ja lentäen useita, useita kertoja.

Mitenhän meidän matkustamisen käy nyt kun pentue kasvaa? "Ei lasten kanssa voi matkustella"- kommentti nostaa karvani pystyyn. Ihan vain todistaakseni epäilijät vääräksi, meidän on pakko jatkaa matkustelua ja kohteina ei voi olla vain ja ainoastaan Kanaria.

Ensi kertaa vesillä 1 kk



Muscat tammikuussa 2012



Risteilemässä Arabianmerellä

Abu Dhabin kulkuri

Minne tänään?
 Päämäärä ei ole tärkeintä vaan se että on matkalla johonkin...



Nalle

Apinoita!



Jotain paikallista vanhemmille...







Vähän erilainen bussi

Tänään käymme matkaan, mutta kotimaassa. Suuntaamme Savoon Olavinlinnan maisemiin sukuloimaan ja näkemään kummilapsia ja kummeja. Siellä odottaa myös Pennun pyörä noutajaa. Kypärä matkaan ja menoksi. Ihanan pitkä viikonloppu tiedossa!

Iso paha uni!

Mä en jaksa!! Pennun nukkumaan saaminen on yhtä taistelua. Tänään on mennyt jo reilun tunnin verran ja vielä ei tuloksia. Hän mylttää, hyörii ja pyörii. Makasin tunnin hänen vieressä, jotta hän rauhouttuisi nukkumaan, mutta ei. Jotain on tehtävä ennen kuin tämä Kakkonen tulee maisemiin, sillä muuten palaa päreet ja on piru merrassa. Tällä hetkellä isäsusi on istumassa Pennun huoneen lattialla, yksin jos hänet jättää niin huuto alkaa välittömästi.

Huomenna teen pimennysverhot ikkunaan ja ensi viikosta alkaen istun ovella passissa, mutta viereen en enää mene!! Puolitoista tuntia yhden nukuttamiseen on aivan liikaa...

yle.fi -Sudetkin kaupunkilaistuvat

Kuka Taliaivo varastaa lapselta?

Iltalehdessä oli juttu 30.4 kuinka kahden nukkuvan lapsen päästä varastettiin pipot keskellä päivää. Äiti oli ollut lapsiensa kanssa kaupungilla ja lasten nukahdettua mennyt kahville. Hän oli jättänyt rattaat pöydän viereen mennessään ostamaan juotavaa, palattuaan hän huomasi merkkipipojen hävinneen. Varkaat käyvät koko ajan röyhkeämmiksi. Mietin jutun luettuani, että millainen ihminen koskee lapsen tavaroihin ja vielä hänen ollessa paikalla. Käsittämätöntä!!

Nyt sain kokea itse miltä tuntuu kun omaisuuteesi kajotaan. Olimme lähdössä kaupungille mieheni ja Pennun kanssa, kun huomasimme jonkun irrottaneen  Pennun rattaiden toisen valjaan, alaosa oli irroitettu kiinnityksestä ja yläosa leikattu irti. Mukaan lähti lukon toinen puolikas ja olkapehmuste. Pakko sanoa, että sitä tunnetta ei voi kuvata sanoin, minkä koin kun tuijotin jäljellä olevaa pätkää. Epäusko, viha, pettymys ja suru risteilivät mielessäni. Olisi tehnyt mieli kiljua ja polkea jalkaa (tosi aikuismaista, joten jätin tekemättä). Mietin jälkikäteen, että jos olisin tavannut tekijän itse teosta olisin nyt putkassa.

Kuka taliaivo on tarvinnut kyseistä osaa vai oliko tarkoituksena vain aiheuttaa vahinkoa ja/tai pahaa mieltä?!?! Onnistuit!!!

Mitä maito maksaa?

Käymme suhteellisen usein syömässä tai kahvilla ulkona. Viime viikolla pistäydyimme muun muassa herkuttelemassa KahvilaTorpanrannassa ja Roberts Coffee'ssa. En mielelläni osta Pennulle mehuja vaan tilaan kahvilla ja syömässä käydessämme pienen lasillisen maitoa. Mutta kuinka paljon maito voi maksaa?

Kotiin kaupasta kannettu maitotölkki tekee 1,65 € loven kukkaroon ja tällöinhän on kyseessä litran tölkki rasvatonta maitojuomaa. Torpanrannassa lasillinen maitoa maksoi 1,40 € ja Robertsilla 0,50 €. Jotenkin se euro vielä menee, mutta sen jälkeen alkaa tulla riistämisen makua. Jatkan hintatietojen käräämistä, haluan selvittää mitä lasi maitoa (voi) maksaa Helsingissä!!

Ps. Jäätelöpallon hinta on tänä kesänä 3 €. Aika tyyristä maitoa sekin. Jäätelökioskin jonossa seisoessani hetken aikaa kuulin isäni äänen korvissani joka pisti miettimään "Olisinko markka-aikoina maksanut 15 mk jäätelöpallosta?!" En, mutta ajat ovat muuttuneet ja jäätelö on hyvää...

Kevään viimeiset iltamat...

Monen vuoden puhumisen jälkeen, viimein viime syksynä saimme käynnistettyä kahden ystäväpariskunnan kanssa "säännölliset" illanistujaiset. Eilen oli neljäs kokoontumisemme, paikkana meidän koti. Ideana on, että jokainen pariskunta vasta yhdestä ruokalajista. Isäntäväki pääruuasta ja vieraat vuorotellen alku- tai jälkiruoka. Myös sopivien juomien valinta kuuluu asiaan. Runkona on yhteinen teema, jonka valitsee illan isäntäpari. Olemme kokoontuneet rapujen, amerikan ja kaakkois-aasian tiimoilta. Tämän kertainen aihe oli Touch of spring eli kevään kosketus.

Tervetuliaismaljana tarjosimme kevät versiomme meille niin rakkaasta Kir'stä eli Törleyn Talismania vahvalla raparperimehulla. Ruokailun alkupalana saimme nautia taivaallisen ihanan katkarapucocktailin vuoden viinit kilpailun voittajan Anselmann Weissburgunder, troken 2012 kera. Tämä annos oli Pennun kummien tuotos ja hän oli hieman huolissaan miettinyt rapujen uppoamista Pentuun. Hän sai yllättyä positiivisesti, katkaravut ovat Pennun suurta herkkua.

 

 

 

Ennen pääruokaa tarjoilimme keittiön tervehdyksenä parsakeittoa snapsilasista, joka upposi Pentuun kuin kuuma veitsi voihin. Meidän luoma pääruoka ei välttämättä annoksena tullut kovinkaan kaunis, mutta oli se sitäkin maistuvampi. Tervapontikkalohta kauppatorilta noudettujen uusien perunoiden, porkkanoiden ja parsan kera sekä pohjalla kuohkeaa ruohosipuli-sabayonkastiketta. Viiniksi valitsimme Cono Sur Bicicleta Rieslingin, mutta kun sitä ei ollut vaihtui rypäle Gewürztraminerin. Erittäin osuva valinta vaikka itse sanonkin.

Ruokailun kruunasi sitruuna-marenkitorttu. Hyvää, maistuvaa ja raikasta!

 

 

Yleensä nämä illat venyvät pitkälti yli puolenyön vaikka aloitammekin (Pennun takia) jo heti viiden jälkeen. Nyt kuitenkin nukutusreissulta palattuani, sain huomata, että vieraamme alkoivat hivuttautua ulko-ovea kohti. Kello toki lähenteli jo kahtatoista. Oliko lapsettomilla tylsää lapsiperheen luona vai oliko vappu vienyt voimat? Epäilen jälkimmäistä...

Seuraavia tapaamisia ei ole suunniteltu, mutta toivottavasti jatkoa seuraa kun kesän kiireistä on selvitty!

Meidän Pentu ei roskaruokaa syö!!

Joskus olin varma, että en vie Pentua roskaruokaravintoloihin ennen kun hän itse tajuaa mitä ne ovat. Viime syksynä remontoidessamme kotiamme kävimme Pennun kanssa Hesessä tai Macissä kolme tai neljä kertaa, mutta hän söi omia ruokia. Nyt kun ikää on tullut hieman lisää, hän osaa jo vaatia samaa ruokaa mitä vanhemmilla on (Tämä ei kylläkään koske ainoastaan hampurilaisravintoloita.) ja pakko sanoa että Happy Meal menee kuin vettä vain. AUTS! Ystäväni Luomuäiti (eli äiti joka tarjoaa lapselleen vain luomuruokaa), pyöräyttää silmiään joka kerta kun kuulee sen. Toiset pystyvät taistelemaan houkutuksia vastaan, me toiset taas ei. Joskus äiti vaan haluaa mennä siitä mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollenkaan.

Olemme kuskanneet Pentua mukanamme erilaisissa ravintoloissa hampurilaisravintoloista keskivertoa parempiin ruokapaikkoihin. Neljän kuukauden ikäisenä hän kävi ensimmäistä kertaa perheemme lempiravintolassa Strindbergillä ja on nyt jo kuin vanha tekijä ja osaa flirttailla tarjoilijoille. Rakastamme hyvää ruokaa ja pikku hiljaa olen alkanut huomaamaan, että niin myös Pentu. Olen kerran kotona erehtynyt tarjoamaan valmismakaronilaatikkoa - ei tahtonut mennä alas. Siljalla tarjottu mauton ja ylikypsä lohi ei myöskään uponnut vaan muuttui leikkikaluksi kunnes isä maistoi ja maustoi sen. Miksi ravintoloissa lapsille aina tarjotaan lihapullia ja perunamuussia tai ranskalaisia? Onko lasten annosten aina oltava mauttomia?

 

 

 

Vuosi sitten vappuna, Pentu sai elämänsä ensimmäisen ranskanperunan ja tänä vappuna sama menu uusittiin. Ei roskaruokaa vaan poropurilaisia ja maalaisranskalaisia by Emosusi.

 

 

 

 

 

 

NAM, NAM!!

Kunpa aina olisi aikaa

Lauantait ovat parhaita, varmasti jokainen allekirjoittaa sen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin aloittaa aamu rauhassa perheen kesken. Minä joka en komentelusta pahemmin piittaa (paitsi kun itse olen komentaja) ja olen aamu-uninen, nousen kiltisti ylös lauantaisin kahdeksan aikaan käskyillä Peitto pois! Sukat! Tule!! Pennun aurinkoinen naama ja positiivinen asenne, tekevät aamuista heräämisen arvoisia.

Rauhallinen aamupala kotona

 

 

ja puutarhassa